Ensimmäinen työviikko melkein takana

29.08.2008 Tänään tuli täyteen 32 raskausviikkoa. Enää vajaat kolme viikkoa töitä ennen äitiyslomaa. Nopeasti tämä ensimmäinen loman jälkeinen työviikko on mennyt. Eiköhän tästä selvitä... Tosin masu ei tuosta päätteen ääressä istumisesta kauheasti tykkää. Alkuvuoro yleensä sujuu ongelmitta, mutta viimeistään lounaan jälkeen masu alkaa oireilemaan, yleensä supistuu täysin kovaksi. Mutta sitkeänä sinnittelen. Katsotaan nyt ainakin vielä ensi viikko. Jos ei yhtään helpota, täytynee kysyä asiasta neuvolasta.

Masu on kasvanut entisestään, nyt oikeasti alkaa olla iso. Vauva tuntuisi yhä viihtyvän pää alaspäin (päätellen pikkuisen potkuista) ja toivotaan, että niin päin pysyy loppuun saakka. Närästys ei ole helpottanut ja Rennie on yhä kova sana. Turvotusta on lähinnä sormissa. Sormukset lähtevät yhä irti, mutta vaivalla...

Seuraava neuvolakäynti on vasta kahden viikon päästä. Tuon jälkeen ilmeisesti sitten käyntitiheys hieman tiivistyy. Parin viikon päästä on myös ensimmäinen perhevalmennustunti. Valmennuksen järjestää paikkakunnan terveydenhuolto-oppilaitos, saa nähdä millaista on. Neljä kokoontumista ennen synnytystä ja kolme synnytyksen jälkeen. Valmennuksen yhdellä kerralla käydään tutustumassa synnytysosastoon. Sitä odotetaan.

Onneksi pian alkaa viikonloppu. Toivottavasti saan nukuttua hyvin. Yöuni on nykyään kovin katkonaista. Viimekin yönä jouduin pari kertaa nousemaan vessaan. Mitenkään erityisen väsyneeksi en kuitenkaan itseäni tunne. Kuukausi ja 25 päivää laskettuun aikaan...

Kesäloma päättymässä...

23.08.2008 Näin se valitettavasti on. Ylihuomenna pitäisi siis jo työpaikalle pyyhkäistä. Tai tällä vatsalla ei enää kyllä pyyhkäistä yhtään mihinkään, ennemminkin lyllerretään... No, ei vaineskaan... Tänään siis raskausviikkoja kasassa 31+1 ja vaikka sitä ei ehkä ihan lyllerretä, niin kuitenkin on tuo vatsa taas kasvanut sen verran, että olo on hidas ja kankea. Kohtu on nyt sen verran korkealla, että välillä melkein henkeä ahdistaa. Lähtisi tuo pikkuinen nyt laskeutumaan niin olo helpottuisi hieman. Eilen illalla olo oli pitkästä aikaa melko kurja ja itkuinen. Niin paljon kuin tämä lapsi on toivottu, haluttu ja odotettu, niin kieltämättä kasvava vatsa ottaa ajoittain päähän. Kaipa se on tämä oma luonnekin, joka ei vaan suostuisi tunnustamaan, että tahtia on hiljennettävä...

Saapi nähdä, miten työt lähtevät käyntiin. Kun tuota työtä päätteen ääressä teen, on istuma-asennolla normaalistikin suuri merkitys työhyvinvoinnille. Nyt kun tuota pötsiä on tuohon eteen kertynyt, voi olla, että hyvää istuma-asentoa on vaikea löytää. Jää nähtäväksi. Edessä siis neljän viikon työrupeama ennen äitiysloman alkua. Motivaatio on melkoisen hukassa, mutta niinhän se yleensäkin on loman jälkeen. Ja kyllähän täällä kotona sitten mammalomalla ehtii oleskella...

Vauva voi hyvin ja paksusti

19.08.2008 Raskausviikkoja tänään 30+4. Neuvolassa käytiin ja kaikki oli hyvin. Painoa oli tullut viime kerrasta kokonaista 3 kiloa eli 724 grammaa viikossa (huh, huh). Verenpaine oli 124/87, hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu. Kohdun korkeus eli sf-mitta oli 28 cm, joten hieman alkaa tuntua, että viime kerralla mittanauha ei osunut ihan kohdalleen. Silloinhan sf-mitta oli 26, eli nyt olisi neljässä viikossa kasvanut vain 2 cm kun viimeksi viidessä viikossa oli kasvanut kokonaiset 7 cm...

Vauva oli terveydenhoitajan mukaan raivotarjonnassa eli pää alaspäin. Mieskin sai tunnustella vauvan päätä ja selkää mahapeitteiden läpi. Vauvan syke oli tasainen 140. Itkuhan siinä taas pääsi, ei voi mitään...

Viime yönä kävin vessassa neljä kertaa!!!! Muutenkin uni on melkoisen katkonaista. Kaipas tässä harjoitellaan tulevia yöheräämisiä. Närästystä lukuunottamatta olo vieläkin varsin pirteä ja hyvä. Vielä tämä viikko kesälomaa.

Kotona jälleen

14.08.2008 Lomareissulta siis ollaan kotiuduttu turvallisesti. Olipas mukava reissu. Autossa tuli istuttua pyöreästi arvioituna sellaiset 1500 kilometriä kun ristiin ja rastiin Suomea reissattiin. Tuli nähtyä paikkoja, joissa en ikinä aiemmin ole käynyt (ja joihin en todennnäköisesti ihan heti palaakaan). Pikkuinen jaksoi matkalla hyvin eikä kohtukaan supistellut juuri tavanomaista enempää. Kyllähän tuon voimalla taas vähän aikaa jaksaa. Kesälomaahan minulla on jäljellä vielä ensi viikko.

Tänään raskausviikkoja kasassa jo huimat 29+6, eli huomenna viikot alkavat jo kolmosella. Tuossa kun olen erinäisiä vauvaopuksia lukenut, niin kaikkien mittareilla jo aivan loppuvaiheessa raskautta ollaan. Maha alkaa (ainakin omasta mielestäni) olemaan jo melkoisen muhkea ja olo sen mukaisen kankea. Tosin eilen viimeksi sain puolitutulta kommentin, jonka mukaan vatsa on tosi pieni näinkin pitkällä olevan vatsaksi. Tämän puolitutun mukaan vatsassa on selkeästi poika, mutta äitini ja hyvän ystäväni mukaan puolestaan vatsa on selvä tyttövatsa. Nähtäväksi jää... Onneksi alamme pikkuhiljaa edistymään myös tuossa mahdollisen tytön nimen valinnassa.

Närästys on tänä päivänä aivan omaa luokkaansa. Olen suoraan sanottuna Rennien suurkuluttaja. Täytynee ensi viikon neuvolassa vielä tarkastaa, että nämä käyttämäni määrät varmasti ovat ok. Uutena oireena olen nyt muutamana päivänä tuntenut outoa pahan olon tunnetta. Toissa yönä heräsin joskus aamuyöstä siihen, että oikeasti oksetti. Olen tässä miettinyt, että voisiko johtua siitä, että nukun yhä suuren osan yöstä selälläni. Ilmeisesti selällään nukkuessa jotkut suuret verisuonet painuvat ja se aiheuttaa jotain, joka mahdollisesti voisi kokemani oireet aiheuttaa... =) Täytynee kysyä tuotakin neuvolassa.

Maananantaina käytiin Ikeassa hankkimassa pikkuiselle kylpyamme, lampaantalja vaunuihin ja jotain muuta tarpeellista pikkusälää (kuten ruokalappu, eihän tässä ole enään kuin joku puoli vuotta kun sitäkin jo tarvitsee, hyvä olla liikkeellä ajoissa... =)). Olo on närästystä lukuunottamatta melkoisen hyvä näin lomalaisen mittakaavalla. Tällä jatketaan...

Pallomahan mietteitä

05.08.2008 Elokuussa jo mennään ja toinen kesälomaviikko aluillaan. Tänään viikkoja kasassa 28+4. Vatsa kasvaa kasvamistaan, vaikkakin äitini mielestä on vielä varsin hallittavissa olevan oloinen. Kolmen tytön kokemuksella äitini väittää kyseessä olevan selvän tyttömasun. No, nähtäväksi jää. Täytynee sitä tyttönimeä alkaa tosissaan miettimään. Pojalle siis nimi on jo mietittynä, mutta tyttönimi tuntuu aiheuttavan ongelmia...

Käytiin eilen paikallisella kirpputorilla, josta pikkurahalla sain ostettua vaikka kuinka monta kivaa vauvanvaatetta. Ja hyväkuntoisiakin olivat. Tein päätöksen, että en uusia vaatteita vauvalle ostakaan. Vauva kuitenkin kasvaa noista potkupuvuista ulos sen verran nopeasti, että turhaan niihin liikaa rahaa on uhrata. Eiköhän niillekin rahoille muuta käyttöä löydy.

Kun aletaan lähestyä kolmosella alkavia viikkolukemia, myös lähestyvä synnytys alkaa askarruttaa mieltä. Eilen miehelle jo sanoinkin, että voisi olla aika se sairaalalaukku pakata. Eihän sitä koskaan tiedä... Toivotaan kuitenkin, että vauva pysyy sisällä vielä monta viikkoa.

Huomenna olemme miehen kanssa lähdössä kesälomareissulle kiertelemään kotimaata autolla. Saapi nähdä, miten tuon autossa istumisen kestän. Neuvolan mukaan reissu kuitenkin ihan ok, kunhan muistamme pysähdellä tarpeeksi usein.

Olosta muuten sen verran, että närästystä tuntuu päivittäin ja kohtu painaa jo sen verran palleaa, että tunnen hengästyväni entistä herkemmin. Toisaalta kohtu painaa myös alaspäin sen verran, että vessassa täytyy käydä todella usein. Ja tätä ihanuutta on tiedossa todennäköisesti vielä vajaan kolmen kuukauden ajan. Toisaalta kun tulos on tiedossa, kestää myös tätä epämukavuutta paremmin. Pikkuinen tuntuu viihtyvän pää alaspäin. Viime päivinä napakoimmat potkut ovat tuntuneet tuolla vasemmalla kylkiluiden alla.