Harjoitussupistuksien kiusaamana

28.05.2008 Raskausviikkoja tänään 18+5. Vajaan viikon verran on päivittäin ilmennyt kivuttomia, mutta sitäkin ikävämmän tuntuisia harjoitussupistuksia. Supistukset ilmenevät siten, että koko vatsa menee täysin kovaksi ja välillä vatsassa myös muljahtelee ilkeästi. Soitin tänään varmuuden vuoksi neuvolaankin, mutta sieltä sanottiin näiden kuuluvan asiaan. Eli tässä vaiheessa raskautta kohtu kasvaa vauhdilla ja se tuo mukanaan näitä lieveilmiöitä. Niin kauan, kun supistukset eivät ole kivuliaita, ei ole syytä huoleen. Eli uskottava se kai vaan on, että kaikki vatsassa on hyvin. En kyllä millään malttaisi odottaa ensi viikkoon, jolloin edessä on rakenneultra. Toki vähän jännittääkin, mutta ennen kaikkea on ihanaa taas nähdä meidän pikkuinen...

Muuten vointi on ollut varsin hyvä. Ulkona on vaihteeksi lämmintä ja aurinko saa mielenkin virkeäksi. Maha sen kun kasvaa päivästä toiseen. Eilen aamulla puntari näytti 65 kiloa, eli lähes kolme kiloa on alkuraskauteen nähden tullut lisää. Tosin tuolla painolla on tapana vaihdella riippuen päivästä, mutta joka tapauksessa noususuuntainen painokäyrä on. No, sille ei mitään mahda. Painosta en aio tehdä ongelmaa ennen ensi syksyä... =)

Jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin

23.05.2008 Kesä on jo ihan ovella. Tänään tuli raskaudessa täyteen 18 viikkoa. Enää vajaa kaksi viikkoa rakenneultraan. Eipä millään jaksaisi odottaa. Olo on sen verran oireeton, että jotain merkkiä sikiön hyvinvoinnista haluaisi jo saada.
Maha on tosin pyöristynyt jo melko kauniisti. Olen siirtynyt käyttämään äitiysfarkkuja, jotka ovatkin päällä todella miellyttävät. Mammafarkut kuitenkin päästävät vatsan rauhassa pömpöttämään, joten töissä jo muutama ihminen on uskaltautunut kysymään raskaudestani. Toisaalta olen asiasta melko avoimesti ihmisille puhunutkin. Eihän tämä enää mikään salaisuus ole.

Aiemmissa kirjoituksissani epäilin jo tuntevani vauvan liikkeet, mutta jotain ilmapöräyksiä ne taisivat olla. Vatsa on nyt rauhoittunut, eikä tuntemuksia ole ollut. Saisi kyllä jo tulla. Toisaalta (kuten mahdollisesti olen jo kertonutkin), ultrassa kätilö sanoi, että istukkani sijaitsee kohtuni etuseinämässä, mikä todennäköisesti vaikeuttaa liikkeiden tuntemista. Eiköhän niitä liikkeitä vielä tässä raskaudessa ehdi tuntea ihan riittämiin.

Painoa ei edelleenkään ole tullut kuin 1-2 kiloa verrattuna tuohon alkupainoon (paino vaihtelee lähes päivittäin), mutta ei kai tuosta huolissaan pidä olla. Syön kuitenkin (paljon ja) monipuolisesti, joten eiköhän pikkuinen omansa saa...

Ihanaa kun kylmän kauden jälkeen ilma on taas aurinkoinen ja ulkona linnut livertää. Kyllä tämä raskausaika ja elämä yleensäkin on ihanaa!!!!

18. raskausviikko alkoi

16.05.2008 Tänään siis viikkoja 17+0. Eilen kävin ostamassa lisää äitiysvaatteita, farkut sekä yhden paidan. Tosi mukavilta tuntuivat, paita on päällä jo tänään. Melko tyyriitä tosin olivat, joten kovin paljon enempää en noihin taida rahoja uhrata. Onneksi edessä on kesä, jolloin voin pitää päällä erilaisia löysiä hameita jne.

Tällä viikolla sain varattua myös rakenneultran, joka on 4.6. Tuolloin viikkoja on koossa 19+5. Ultran tekee radiologi, eli ei synnytyslääkäri. Kysyivät aikaa varatessa, käykö, ja kyllähän mulle käy. On hieman edullisempi ja ainakin kyseistä radiologia ovat tutut kehuneet. Osaa kuulemma hyvin hommansa =) Vauvan sukupuolta emme todennäköisesti tule kysymään. Itseä ehkä hieman haluttaisi tietää, mutta mies on sitä mieltä, että ei. Ja eipä taida tuo ultraaja kertoa, jos jompi kumpi ei halua. Tietysti on mahdollista, että ultrakuva on niin selkeä, että siitä itse asian voi huomata, mutta todennäköisemmin tietysti ei. No, säilyypä jotain jännitettävää myös syksylle. Ja ihan muita asioitahan sinne ultraan mennään katsomaan. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Vatsa jatkaa iloista pyöristymistään ja sehän minulle sopii. Vielä 10 viikkoa töitä ennen kesäloman alkua ja kesäloman jälkeen neljä viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua. Ihanaa!!!

Äitienpäivätunnelmissa

11.05.2005 Viikkoja kasassa jo 16+2. Ihan uskomatonta, miten aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että 17. raskausviikolla ollaan jo todella pitkällä. Ja niinhän sitä ollaankin, enää muutama viikko ja raskaus on jo puolivälissä. Pari kuukautta ja lapsi on kehitykseltään niin pitkällä, että syntyessään voi jo selvitä (vaikka toivoa pitää, että pikkuinen pysyy sisällä juuri niin kauan kuin on tarvis...). Olen tässä muutamana päivänä ollut tuntevinani pientä heikkoa liikehdintää sisälläni. Tietysti vaikea sanoa, onko se meidän vauva vai kenties ilmaa vatsassa, kokemusta kun ei aiemmista raskauksista ole. Mutta tässä vaiheessa sikiön liikkeet voi jo tuntea, toki useimmilla ensisynnyttäjillä liikkeet alkavat tuntua vasta lähempänä raskausviikkoa 20. Toki jokainen raskaus on erilainen ja jokaisen äidin tuntemukset omanlaatuiset. Joka tapauksessa ainakin lähiviikkoina nuo liikkeet pitäisi alkaa (vahvemminkin) tuntua. Ihanaa!

Masu on jo mukavasti pyöristynyt. Toki täysin ulkopuolinen, joka raskaudesta ei tiedä, ei välttämättä sitä pystyisi huomaamaan. Vieläkin vanhat farkut mahtuvat, mutta luultavasti eivät enää kauaa. Painoa tullut raskauden alusta noin 1,5-2 kiloa. Kaipa se ihan normaalissa rajoissa on..(?) Tänään on siis äitienpäivä. Ensi vuonna olenkin jo itse äiti. Voi kun syksy tulisi pian ja saisi oman pienen kainaloon...

Seesteinen toinen kolmannes

07.05.2008 Raskausviikkoja tänään koossa 15+5. Vähään aikaan en taas ole kirjoitellut, koska mitään erityisen kertomisen arvoista ei ole tapahtunut. Otsikon mukaista seesteistä raskauden toista kolmannesta tässä elellään...

Masu on pikku hiljaa alkanut kasvamaan. Vanhat farkut mahtuvat vielä jalkaan, mutta pian taitaa olla ajankohtaista mammahousujen hankkiminen. Olen reilun parin viikon päästä lähdössä serkkuni häihin ja kauhulla mietin, mitä sinne päälleni laitan. Vaikka juhlakolttu tänään vielä puristamatta päälle menee, voi tilanne hääpäivänä olla tyystin toinen.

Seuraava neuvola-aika on vasta kesäkuun 16., jolloin viikkoja kasassa jo 21 ja rapiat. Tuolloin kuulemma keskustellaan mm. noista kela-avustuksista, saan raskaustodistuksen, joka avustusten hankkimiseen tarvitaan jne. Toki kuunnellaan myös vauvan sydänäänet. Tällä kertaa onneksi mieskin pääsee mukaan. Aikaa varatessani kysyin myös ensimmäisen seulatutkimuksen tuloksia. Yhdistettynä tuohon niskaturvotusultraan down-syndrooman riskiluku oli kuulemma 1:50000, eli ihan älyttömän pieni (seulan hälytysraja on 1:250). Pari päivää sitten kävin kakkosseulassa, jossa seulonnan kohteena on hermopään sulkeutumishäiriö (tai jotain vastaavaa). Ihan turvallisin mielin sitäkin vastausta odottelen.

Yritin rakenneultraankin varata aikaa, mutta kuulemma lääkärit eivät vielä noin pitkälle olleet käytettävyyksiään antaneet (ultra tehdään raskausviikolla 20+). Käskivät soittamaan ja varaamaan aikaa uudelleen parin viikon päästä. Näin siis teen.

Olo on onnellinen ja mieli täynnä kesän odotusta. Odotan myös innolla vauvan mahdollisia ensimmäisiä liikkeitä (siis sellaisia, jotka tunnistan). Vähän aikaa todennäköisesti siihen vielä menee. Sitä odotellessa... =)