Vauvamahaa kasvatellessa...

14.04.2008 Raskausviikkoja viimeisimmän ultran mukaan 12+3. Viime viikko meni ultran jälkeisessä utopiassa. Kyllä sen pienen ihmisen näkeminen sen verran sykähdytti. Keskiviikkona kävin ensimmäisissä seulontaverikokeissa. Koska alkuraskauden ultra oli niin myöhään, tuli noihin seulontoihin osallistumiseen melkoinen kiire (nuo ekat verikokeet otettava viimeistään viikolla 12). Kymmenen päivää kuulemma kestää tulosten saaminen. Niitä siis odotellaan. Lisäksi varasin huomiseksi tuon niskaturvotusultran. Kello yhdeksän on aika keskussairaalan äitiyspolilla. Vähän jännittää, ei kuitenkaan niin paljon kun tuo viime ultra. Veriseulasta ja ultrasta sitten lasketaan riskikerroin vauvan kromosomihäiriöille. Jos se on suurempi kuin 1:250, tulee hälytys ja tuolloin tarjotaan mahdollisuutta osallistua tarkempiin tutkimuksiin. No, niihin osallistumisen päättäminen on ajankohtaista vasta, mikäli hälytys tulee. En todellakaan osaa tällä hetkellä sanoa, mitä teemme, mikäli tilanne tulee eteen. Mutta onneksi asiaa ei vielä pidäkään päättää. Mutta hyvähän se on olla varautunut kaikkeen...

Tällä viikolla onkin oikein tutkimusten suma, kun huomisen ultran lisäksi torstaina on aika neuvolalääkärille. Mikäli oikein ymmärsin, tuolla lääkärikäynnillä lähinnä tarkastetaan, että kohtu on kasvanut viikkojen mukaisesti. Toivon myös hieman, että tuolloin kuunneltaisiin vauvan sydänääniä. Vaikka ultrassa sydän näkyi sykkivän kiivaasti, olisi äänet myös kiva kuulla. En tosin tiedä, onko neuvolassamme doppler-laitetta (ultraa ei ainakaan ole). Toivotaan parasta. Huomenna mies pääsee ultraan mukaan, mutta torstain lääkärikäynnille joudun menemään yksin...

Olo on suhteellisen hyvä, pikkuhiljaa huomaa, että vaatteet alkavat kiristää. Varsinaisestihan tuollainen neljän sentin pienokainen ei tuota vatsaa pitäisi kauheasti kasvattaa. Kyllä omat vaatteet vielä päälle mahtuvat ja saavat luvan mahtua vielä useamman viikon ajan. Katsotaan sitten hieman myöhemmin, tuleeko ajankohtaiseksi ostaa jotain mammavaatteita. Rinnat ovat yhä kipeät ja tänä aamuna alavatsassa on nippaillut ehkä hieman tavanomaista kovemmin. Eiköhän kaikki kuitenkin hyvin ole. Näin pitää uskoa ennen kuin toisin todistetaan. Onneksi huomenna saa asiaan taas varmuuden...