Turvottaa ja pierettää... =)

28.03.2008 Näin se näköjään on, että kun yhdestä vaivasta pääsee, niin toisen saa. Eli tänään olen ollut taas töissä ja pahaa oloa en oikeastaan ole tuntenut lainkaan. Otin neuvoista vaarin ja yöpöydälle muutaman väinämöisen palttoonnapin, jotka rouskuttelin ennen ylös nousua. Eikä tullut paha olo. Mutta nyt päivän mittaan on ilmaa kertynyt vatsaan niin paljon, että ylävatsa on ihan pallo. Ja vatsaan myös sattuu todella paljon. Jostain sitä vaan kertyy lisää, vaikka parhaani mukaan yritän sitä ulos päästää. On tämä uskomatonta... Kai tuokin ihan normaalia on, mutta eipäs kuitenkaan mitenkään mukavaa. Ja mies vaan nauraa... Saakutti ###**#

Huono olo jatkuu

27.03.2008 Raskausviikkoja 9+4 tai 9+1... Toista päivää olen kotona sairauslomalla huonon olon vuoksi. Huomenna olisi tarkoitus töihin palata. Onneksi vain yhdeksi päiväksi ja sitten on taas viikonloppu. Toissa päivänä iltavuoron jälkeen juoksin kotiin suoraan oksentamaan ja sama jatkui seuraavana yönä. Aamulla sitten kävin työterveydessä, jossa työterveyshoitaja kirjoitti sairauslomaa. Ihanaa... Olo on melkoisen etova koko ajan. Onneksi tänään en enää ole joutunut oksentamaan. Toisaalta olen syönyt todella valikoivasti. Jugurtti ja hedelmät ovat melkoisen hyviä vaihtoehtoja. Keltaista jaffaakin jääkaapista löytyy =) Äsken paistoin lisäksi pakkasesta löytyneitä lohipasteijoita, jotka yllättäen maistuivat myös.

Yllättävän myöhään tämä pahoinvointi alkoi. Tai toisaalta (kun netistä tietoa aiheesta olen etsinyt) vahvimmillaan pahoinvointi ilmeisesti onkin juuri 9-10 raskausviikon tietämissä. Ei ole herkkua ei. Mies ei taatusti osaa tuntemuksiani kuvitellakaan. Kyllä siinä melkein itku tulee, kun olo on huono, rinnat kipeät ja alavatsaankin sattuu. Ja alavatsan lisäksi myös ylävatsa on ollut kipeä, todennäköisesti johtuen oksentelusta, mutta terveydenhoitajan mukaan oire voi olla myös raskaudesta johtuvaa närästystä. Kuulemma Gefilus -tuotteista voisi olla apua, joten kävinkin eilen työterveydestä kotiin tullessani kaupassa Gefilus -jugurttia ostamassa. Toivottavasti on jotain apua.

Lisäksi väsymys on yhä vieläkin hirmuinen. Olen viime öinä nukkunut kellon ympäri, mutta silti väsyttää. Hyvä kun sängystä saa itsensä ylös. Milloin tämä helpottaa...? Tulisi nyt nopeasti tuo ultrapäivä ja näkisi meidän oman pienokaisen. Motivaatio kestää nämä kaikki kurjat oireet nousisi ihan varmasti. No, enää viikko ja neljä päivää aikaa. Yritetään kestää...

Huonoa oloa pukkaa...

25.03.2008 Raskausviikko 9+2 tai 8+6. Vielä pari viikkoa mennään tällä vaihtoehtoisella meiningillä, kunnes sitten ultrassa tuo laskettu aika tarkentuu. Otsikosta voi jo päätellä, että tuo raskauspahoinvointi on iskenyt minuun hieman jälkijättöisesti. Yleensähän pahoinvointi koettelee raskaana olevia jo aiemmilla viikoilla. Toki jokainen raskaus on yksilöllinen, joten turhaan sitä kai itseään ja oireitaan muihin vertaa.

Varsinaisesti oksentamaan olen joutunut vain kerran (eilen illalla, ei auttanut oloa yhtään), ja töissäkin sitä kiltisti taas istutaan. Kuitenkin koko ajan olo on hieman etova ja hutera. Viime yönä valvoin pitkät pätkät kun olo oli niin kurja. Onneksi tänään on töissä iltavuoro, joten sain aamulla nukkua pitkään.

Rinnatkin ovat pysyneet arkoina. Etenkin nännit ovat tosi kipeät. Ei ole tämä raskautuneen elämä herkkua. Onneksi pääsiäisestä johtuen tämä työviikko on vajaa. Nukkua voisin vaikka kellon ympäri (kauhea väsymys painaa, vaikka pääsiäisenä nukuin joka yö todella pitkään).

Päivä kerrallaan mennään...

20.03.2008 Raskausviikkoja 8+4 tai vaihtoehtoisesti 8+1. Tämä poikkeuksellinen laskutapahan johtuu siitä, että varhaisultrassa alkion koko vastasi viikkoja 6+1, joka oli kolmisen päivää jäljessä omia laskujani. Viikot varmistuvat sitten kunnan tarjoamassa alkuraskauden ultrassa, joka on 7.4. En millään malttaisi sinne asti odottaa, varsinkaan kun siellä itsekustanteisessa varhaisultrassa ei sykettä saatu näkymään. Tuolloin kyllä ultraavalta lääkäriltä tivasin, että pitäisikö minun asiasta olla huolissani. Lääkäri (erittäin pätevä ja kokenut) sanoi kuitenkin erittäin selvästi, että ei pidä olla huolissaan, ja että noin pienen alkion (4,4 mm) sykettä on todella vaikea muutenkaan nähdä. Mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen voi... kieltämättä aina välillä tulee pienoinen huoli. Voi kun tämä vajaa kolme viikkoa nyt menisi mahdollisimman nopeasti...

Mitään syytä epäillä ongelmia ei kuitenkaan ole. Raskausoireet ovat laimeita, mutta välillä melkoisen selviä. Rinnat ovat vasta nyt tulleet aroiksi ja kasvaneet. Etovaa oloa pukkaa silloin tällöin. Tuo huono olo on aika jännittävä, sillä se ei iske koskaan mihinkään tiettyyn aikaan, vai etova olo voi iskeä niin illalla kuin aamullakin. Myös kohdun repäisykivut (kohdun venymisestä ilmeisesti johtuvat, tuntuvat kun esimerkiksi vaihtaa asentoa äkillisesti) ovat säännölliset.

Eli kai sitä raskaana ollaan, täytynee uskoa ennen kuin toisin todistetaan. Ja netistä pitäisi todellakin pysyä poissa, sillä hermoheikoksihan sitä tulee, kun kauhutarinoita sieltä lukee. Positiivisella asenteella päivä kerrallaan eteenpäin...

Ensimmäinen neuvolakäynti takana

17.03.2008. Raskausviikkoja kasassa laskutavasta riippuen joko 8+1 tai 7+5. Tänään aamulla kävimme ensimmäisen kerran neuvolassa. Sattuipa todella mukava kätilö, nuori ja selkeästi samalla aaltopituudella oleva. Noin reipas tunti aikaa siellä kului, lähinnä vaan jutusteltiin kaikkea. Paljon saimme mukaan luettavaa koskien niin ruokavaliota, liikuntaa, päihteitä, kuin yleisesti raskausaikaa. Käynnin aluksi mitattiin paino ja lisäksi käynnin aikana mitattiin verenpaine ja hemoglobiini, sekä otettiin verta hiv- hepatiitti- ja kuppa- vasta-aineiden testausta varten. Saimme myös ajan ensimmäiselle varsinaiselle ultralle. Aika on vasta 7.4, kuinka tässä oikein jaksaa odottaa sinne asti. Myös lääkärikäyntiaika sovittiin, se on 17.4. Kaiken kaikkiaan hyvä mieli käynnistä jäi...

Olo on kaikin puolin ollut melkoisen hyvä. Väsymys on yhä melkoinen. Lisäksi rinnat ovat aavistuksen arat ja kasvaneet selkeästi (ainakin omasta mielestäni). Joka yö olen joutunut heräämään ja käymään vessassa. Satunnaisesti (ilta-aikaan) olen kokenut etovaa oloa, mutta varsinaisesta oksetusolosta ei vielä ole onneksi tarvinnut kärsiä (toivottavasti ei tarvitsekaan)... Eli tällaista täällä tällä kertaa... Täytyy kai sitä uskoa, että raskaana ollaan (vaikka varsinaisen varmuuden síkiön sykkeestä saa vasta tuolloin ultrassa). Tuo varhaisultra hieman yli viikko sitten näytti kohdunsisäisen raskauden, mutta selkeää sykettä sikiöltä ei vielä saatu näkyviin. Sikiön koko oli tuolloin 4,4 mm ja se vastasi viikkoja 6+1. Melkoisen mukavaa =)

Tänään ensimmäinen ultra, jännittää...

06.03.2008 Rv 6+4. Tänään klo 11.30 on varattu varhaisultra yksityiselle. Jännittää ihan kauheasti. Vaikka periaatteessa tiedän, että suuremmalla todennäköisyydellä kaikki on hyvin kuin huonosti, jännittää ihan kauheasti. Näkyykö alkio, näkyykö syke. Mikäli kaikki on kunnossa, pitäisi sykkeen kaiken järjen mukaan jo olla havaittavissa. Tietysti riippuu paljon tuosta ultralaitteesta. Ultraava lääkäri on kuulemani mukaan tosi kokenut, ja muutenkin olen kuullut pelkkää hyvää hänestä. Onneksi mies tulee mukaan. Tosin voi olla miehelle kova paikka, kun tuo varhaisultra kaiketi tehdään alakautta... =) No, olen kyllä miestä asiasta jo etukäteen varoitellut. Voi kun kaikki nyt olisi hyvin. No, ei voi muuta kuin odottaa (ja toivoa parasta).