Oireettomuus jatkuu...

29.02.2008 Karkauspäivä, tänään Rv 5+5. Oireeton olo jatkuu, vain satunnaiset alavatsan nippailut yskimisen tai aivastamisen yhteydessä muistuttavat "siunatusta tilastani" Kieltämättä hieman huolestuttaa tämä oireettomuus, on tämä ihmisluonto ihmeellinen. Viikko pitäisi ultraa vielä odottaa. Tänään olen lukenut netistä kirjoituksia keskenmenosta. En tiedä, miksi asialla itseäni kiusaan. Toki realisti pitää olla, mutta tuollainen huoli ei asiaa varmasti ainakaan auta.

Ostettiin eilen kaupasta alkoholitonta olutta. Ei niin, että jotenkin mun olisi pakko päästä jotain juomaan, mutta satun tykkäämään oluen mausta (etenkin tiettyjen ruokien kanssa), joten kiva päästä kokeilemaan, miltä maistuu. Alkoholista vielä sen verran, että hyvän ruoan kanssa aion jatkossakin lasin viiniä ottaa. Vaatii kuitenkin sitten erityisen hyvän viinin. Tähän mennessä raskaudessani en tippaakaan vielä ole ottanut. Ja tavoitteena tietysti onkin mahdollisimman täydellinen nollalinja.

Tosi väsynyt olen kyllä ollut viime päivinä (tämän ehkä voisi raskausoireeksi lukea). Illalla nukuttaa jo yhdeksän jälkeen ja aamulla en millään meinaisi ylös sängystä päästä. Onneksi on nyt tulossa viikonloppu, jolloin herätyskello ei aamulla soi. Vielä viikko töitä ja sitten edessä on viikon talviloma. Olen lähdössä Lappiin. Ultrassa onkin sitten hyvä katsoa, kuinka nopeasti sitä rinnettä alas uskaltaa tulla... No, toivottavasti ultra kertoo, että mahdollisimman rauhallisesti kannattaa laskea.

Lähes oireeton olo

25.02.2008 Rv 5+1. Uskomatonta, että jo viikko on kulunut siitä, kun tuon positiivisen raskaustestin tein. Päivä päivältä olo alkaa varmistua, enkä enää niin paniikissa odota vuotoa alkavaksi. Toisaalta aika menee nopeasti, toisaalta tuntuu, että ensi viikon varhaisultraan on vielä ikuisuus aikaa. Tekisi niin mieli jo kertoa läheisille ihmisille tästä raskaudesta, mutta miehen kanssa olemme kuitenkin päättäneet, että kenellekään ei kerrota ennen ultraa.

Olo on muuttunut yllättävänkin oireettomaksi (ainoastaan satunnaisia alavatsanippailuja esiintyy). Jännä, miten sekä liika oireellisuus että oireettomuus huolestuttaa. Onkohan kaikki hyvin..? Toisaalta, kuten aiemminkin olen pohdiskellut, ei ole mitään syytä, miksi kaikki ei olisi hyvin. Päivä kerrallaan on vaan edettävä.

Jostain syystä väsymyksestä huolimatta olen nukkunut öisin tosi katkonaisesti. Tänä aamuna sai tosissaan väkisin itsensä sängystä ylös kangeta. Ei kiva ollenkaan.. =( Vessassa on lisäksi käytävä (jos mahdollista) vielä tavanomaista useamminkin. No, ulkona paistaa (vaikka kello on vasta puoli yhdeksän aamulla) aurinko ja jo töihin mennessä on valoisaa. Ihmeesti tuo mieltä virkistää...

Yhä epäuskoinen olo

22.02.2008 Rv 4+5 (kai). Olo on vuoroin erittäin raskaana oleva, osittain ei vieläkään tätä voi uskoa. Alavatsa ja -selkäkivut vaivaavat yhä ajoittain, ehkä kuitenkin hieman vähemmän kuin ihan alkuun. Valkovuotoa tulee ajoittain, ja yhä mielessä kalvaa pelko siitä, että vuoto vielä muuttuu veriseksi. Toisaalta ei varsinaisesti ole mitään syytä, miksi näin kävisi. Täytyy vain yrittää rentoutua ja nauttia tästä raskaudesta. Onneksi ei mitään pahanolontunnetta ole vielä havaittavissa. Jostain tosin luin, että usein yökkimiset ym. mukava alkaa vasta joskus rv 6 paikkeilla. Peukut pystyyn, ettei niin käy...

Vielä kaksi viikkoa varhaisultraan, ei malttaisi odottaa. Vasta sen jälkeen (olettaen tietysti, että kaikki kohdussa on hyvin) voin hieman rauhoittua. Odottavan aika siis on pitkä. Yksi jännä oire muuten on se, että lähes koko viikon olen aamuyöstä heräillyt useampaankin otteeseen. Toisaalta olen lähes koko ajan tosi väsynyt, aamulla ei meinaisi sängystä ylös päästä.

Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömisiini ja juomisiini. Kahvin juontia olen yrittänyt hieman vähentää, samoin olen jättänyt ruokavaliostani esimerkiksi tuorejuuston. Raskausvitamiineja ja kalsiumia syön aamuisin. Periaatteessahan normiterveellisen ruokavalion tulisi riittää, mutta ainakin näin alussa sitä haluaa tuplavarmistaa noiden tärkeiden vitamiinien saannin.

Kävin tänään ostamassa kirjakaupasta paksun opuksen nimeltä Suuri Äitiyskirja. Tuhti lukupaketti täynnä tärkeää tietoa näyttäisi olevan. En ole vielä soittanut neuvolaan, ehkä kuitenkin jo ensi viikolla. Ilmeisesti kuitenkaan sitä ensimmäistä aikaa en muutamaan viikkoon vielä saa. Näillä tunnelmilla tässä mennään...

Eipähän tätä vieläkään todeksi usko

19.02.2008 Raskausviikkoja kasassa 4+2. Olo on yhä epätodellinen. Eilen aamulla tein (ihan varmistukseksi) uuden raskaustestin ja plussaahan sekin näytti. Yksi testi on vielä varastossa, ehkä pitää sekin vielä tehdä ennen kuin uskon.. =) Olo on melkoisen hyvä, selkäsärkyä on jossain määrin yhä. Myös alavatsaa nippailee, mutta ei enää menkkamaisesti vaan hieman ylempää vatsalta. Vielä eilen panikoin joka vessareissun yhteydessä kun pelkäsin, että vuoto kuitenkin alkaisi. Jatkuvasti on sellainen melko märkä olo alapäässä, kuitenkaan valkovuotoa ei erityisen paljon erity (melko vaikeasti selitetty, mutta tältä tuntuu).

Eilen varasin itselleni yksityiseltä varhaisultra-ajan kahden viikon päähän. Tuolloin viikkoja olisi kasassa 6+4 ja mahdollisesti jo sydänäänet olisi mahdollista kuulla. Ehkä fiksuinta olisi hieman pidempään vielä odottaa, mutta olen lähdössä reissuun ultraa seuraavalla viikolla ja haluaisin saada varmistuksen tähän raskauteen ennen sitä. Ehkä tuon ultran jälkeen raskaus tuntuu todemmalta...

Eilen illalla tunsin hieman kuvottavaa oloa. Meni nopeasti ohi, mutta mielessä kävi, että toivottavasti en joudu hirveän pahaa kuvotusta kokemaan. Netistä löysin tietoa, että vaikka oireet toki vaihtelevat yksilöltä toiselle, suurimmat pahaolokohtaukset raskaana olevat henkilöt ovat kokeneet noin raskausviikolta 6 tai 7 eteenpäin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Tietysti takaraivossa on jatkuvasti pieni huoli, että onkohan kaikki tuolla kohdussa hyvin. Voikun tämä kaksi viikkoa nyt kuluisi mahdollisimman nopeasti ja sitten ultrassa sydän sykkisi. Olisi taas hieman helpompaa. Toisaalta, eiköhän tässä yhdeksän kuukauden aikana ehdi vielä kaikkea mahdollista tulla eteen. Tällaista tämä elämä on...

PLUSSA TULI!!!!!!

17.02.2008 Kiertopäivästä 36 tulikin raskausviikko 4+0. Tänä aamuna heräsin noin klo 9 ja tein Clearbluen herkän raskaustestin aamuvirtsasta. Vain muutama hetki meni ja plussa ilmestyi testiruutuun. Siinä ei ollut mitään varaa epäilyksille. Sen verran selkeä tuo plussa oli. En voi uskoa tätä. Kahdeksan kuukautta siihen meni ja välillä jo heräsi epäily, että onnistuukohan se ikinä. Tämä antakoon voimaa muille samassa tilanteessa oleville. Ei kannata luovuttaa.

Toki tämä raskaus on niin kovin alussa ja mitä tahansa voi tapahtua. Ei tämä huoli siis tähän lopu. Ensi viikolla ajattelin varata ajan varhaisultraan. Ilmeisesti viikosta 6 eteenpäin on mahdollinen syke mahdollista kuulla ultrassa. Vasta sen jälkeen todennäköisesti tämän onnen kunnolla tajuaa. Ei se silti iloa tänään vähennä. Kyllä nyt on hymy herkässä =)

En kuitenkaan lopeta tämän blogin kirjoittamista. Ajattelin jatkossakin kertoa kuulumisistani ja tuntemuksistani. Toivottavasti, voi toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lokakuussa 2008 meillä on sitten oma pieni nyytti kainalossa...

Piinailu jatkuu...

12.02.2008 Kiertopäivä 31, ovulaatiosta 9 tai 10 päivää (lämmöt siis ensimmäistä kertaa ylhäällä sunnuntaina 9 päivää sitten). Menkkoja pelätään alkavaksi hetkellä millä hyvällä, toisaalta toivotaan, että jos ei kuitenkaan. Ainakaan lämmöt eivät vielä ole laskeneet (äsken 36,9). Vatsaa on pistellyt enemmän ja vähemmän aina ovulaatiosta saakka. Hieman outona oireena pidän alaselkäkipua, joka myös on kiusannut lähes saman ajan. Aluksi ajattelin, että kipu on seurausta siitä, että olen viime aikoina liikkunut hieman tavanomaista vähemmän (yleensä liikun tosi säännöllisesti), mutta nyt olen alkanut ajatella, että voisiko se ollakin merkki jostain muusta... Taas olen netistä googlettanut hakusanoilla alaselkäkipu ja alkuraskaus, ja melkoisen paljon luettavaa olen löytänytkin. Eli alaselkäkipu VOI OLLA raskausoire. No, täytyypäs taas toppuutella itseään, innostuttu sitä ollaan aiemmissakin kierroissa. Rinnat eivät ole kipeät, eikä huonoa oloa tms. ole havaittavissa. Odotellaan nyt vaan rauhassa viikonloppuun (jolloin kaksi viikkoa ovulaatiosta), ja vasta sen jälkeen testaillaan (mikäli eivät siis menkat sitä ennen ala). Mutta täytyy tunnustaa, että hieman vatsanpohjaa kutkuttaa...

Psykedeelinen olo...

08.02.2008 Kiertopäivä 27. Kuten huomaatte, osaan käyttää varsin kuvaavia ilmauksia (ks. otsikko)... =)Mutta varsin kuvaava (ehkä) tuo sana on. Varsinkin nyt loppuviikolla olo ollut ihmeen hermostunut ja levoton, jalat nytkää, en oikein osaa keskittyä ja ihme ahdistuskohtauksia ilmenee. Ehkä tämä kaikki jännitys ei tee hyvää mun psyykeelleni...(?) Toisaalta olen yrittänyt etsiä netistä tietoa siitä, voisiko tuollainen ahdistus johtua alkavasta raskaudesta. Varsinaista varmistusta en ole löytänyt, mutta usealla sivulla puhutaan siitä, kuinka raskaus saattaa aiheuttaa mielialan muutoksia. Kuitenkin vaikka hedelmöittyminen olisikin tapahtunut, varsinainen alkion kiinnittyminen tapahtuisi vasta aikaisintaan huomenna (noin 6 päivää hedelmöityksestä), joten oikeastaan mitään hirmuisia oireita ei vielä edes voi olla.

Ehkä olen taas kerran antanut mielikuvitukselleni vallan ja toivon enemmän kuin käytän järkeäni. Vatsaa on nippaillut / särkenyt / jomottanut kyllä ihan joka päivä aina ovulaatiosta lähtien. Myös päätä särkee. Miksi ei voi olla jo ensi viikko. Tahtoo testata. Tahtoo olla raskaana. Please...

Tunteiden vuoristorataa

05.02.2008 Kiertopäivän 24 ilta. Ihan uskomatonta, että viime kierrossa tässä vaiheessa alkoi jo tuhruilu. Lämmöt pysyneet kohollaan, tosin tuohonkin vaikuttaa paljolti se, missä ja mistä sen lämmön mittaa. Kotona käytössämme on ollut perinteinen elohopeaa sisältävä mittari, mutta tänään kävin ja "investoin" oikein tuollaiseen digitaaliseen mittariin. Jostain olen lukenut, että lämpöä kannattaa seurata suusta mitattuna. Itsekin olen huomannut, että kainalosta mitattuna vaihtelua tapahtuu enemmän (johtuen ties mistä...=)).

Kauheaa tunnustaa, mutta lähipiirissä ilmenneet raskaudet ovat aiheuttaneet suurta kateutta. Niin paljon kun läheisilleni tuon onnen suonkin, niin väkisin mielessä käy, että miksen minä. Eilen mieli oli jopa niin maassa, että itkeskelin pitkin iltaa. Toisaalta teki hyvää. Voi mies parkaa, kun minua yritti lohduttaa. Sanoi vain, että kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee... Niin, mutta miksi ei voi tulla jo NYT???

Alavartalo on ollut nyt parin päivän ajan jännittävästi raskaan tuntuinen ja alaselkää on pakottanut. Lienee ollut melkoisen vahva ovulaatio, kun näinkin paljon kiusaa. Netistä olen yrittänyt etsiä tietoa kivuliaasta ovulaatiosta ja totta kai jälleen kerran erinäiset pelkotilat iskivät mieleen... Toisaalta paljon löysin myös tietoa siitä, että ovulaatio voi olla kivulias ilman mitään varsinaista syytä. Meitä kun on niin moneksi.

Piinaviikot on varsin osuva sana kuvaamaan tätä ajanjaksoa. Vielä parisen viikkoa olisi odotettava. Toivotaan vaan, että tuo luteaalivaihe tässä kierrossa on riittävän pitkä. Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa...

Ovulaation jälkimainingeissa

04.02.2008 Kiertopäivä 23. Eivät nousseet lämmöt perjantaina, ei myöskään lauantaina, mutta eilen sunnuntaina nousin sängystä flunssaisen oloisena, ja lämpö oli 36,8 (normilämpö noin 36,3 - 36,4). Selkeät oireet kertoivat, että ovulaatio oli tapahtunut... Vatsaa pisteli läpi viikonlopun, eilen illalla hetkellisesti melkein kouristeli. Ovista on hyödynnetty makuuhuoneen puolella viikonlopun molempina päivinä. Kaiken järjen mukaan ajoituksen siis pitäisi olla kunnossa. Nyt alkoi taasen nuo tunnetut piinaviikot. Toivotaan, että luteaalivaihe tällä kertaa on tarpeeksi pitkä mahdollistaen (toivottavasti) hedelmöittyneen alkion kiinnittymisen. No, näinhän sitä on haaveiltu aiemminkin. En siis saa antaa toiveiden nousta liian korkalle. Hyvältä kuitenkin näyttää =)

Myöhästynyt ovulaatio

01.02.2008 Kiertopäivä 20. Pitkään aikaan en olekaan kirjoitellut, on elämä ollut sen verran kiireistä. Viime kierron pituudeksi jäi yllätyksekseni ainoastaan 25 päivää. Tämänhetkinen kierto on siis ehtinyt jo pitkälle, mutta vahvasti epäilen, että tällä kertaa ovulaatio myöhästyi melkoisen paljon, mihin epäilemättä on ollut vaikuttamassa viime viikolla tehty ulkomaanreissu. Tällä kertaa minulla ei ovulaatiotestejä ole käytössä, mutta viime kierroissa ovulaatio on säännöllisesti nostanut ruumiinlämpöä noin puoli astetta, eikä ainakaan vielä eilen illalla tätä ollut tapahtunut.

Vatsaa on nippaillut melkoisesti koko tämän viikon ja kolmen päivän ajan minulla on tullut venyvää limaa (kuten aina ennen ovulaatiota). Nyt tänään olo on hieman kuumeinen, joten täytynee illalla tuo lämpö taas mitata. Olisiko ovulaatio siis tapahtunut ihan äskettäin (olipas nyt kovin vaikeasti selitetty).

Tämä on siis jo seitsemäs yrityskierto ja täytyy sanoa, että fiilikset vaihtelevat iloisesta masentuneeseen. Vaikka viime syksynä saatoin toisin kirjoittaa, olen nyt ajatellut, että vasta vuoden yrittämisen jälkeen on aika hakeutua tutkimuksiin. Eli muutama kuukausi tässä vielä on armonaikaa, toivon on vain elettävä...