Loppusanat

03.11.2008 Meidän rakas pieni poikamme on tänään kaksi viikkoa ja kaksi päivää vanha. Pikkuhiljaa alkaa vauva-arki sujua. Toki pienen ihmisen "rytmittömyys" tuo elämään omat haasteensa ja tuntuu, että joka toinen päivä olen elämäni vedossa kun taas joka toinen päivän itken miehelle väsymystä. Imetys on alkuvaikeuksien jälkeen alkanut sujumaan, tosin rintakumi on tuossa touhussa ehdoton. Ilman kumia vauva ei rintaa huoli (muutamaa vahingossa tapahtunutta poikkeusta lukuunottamatta). En kuitenkaan tässä vaiheessa asiasta aio stressata. Pääasia, että pikkuinen saa vatsansa täyteen.

Meille on syntynyt varsinainen yövirkku. Päivisin pikkuinen nukkuu hyvinkin kolmen neljän tunnin unia, mutta illalla iltasyötön jälkeen silmät pojottavat auki. Eilen illalla tankattiin pikkuinen lisämaidon avulla uneen ja poika taisikin nukkua elämänsä yöenkat klo 22.45-03.20. Kieltämättä tänään olo on (ehkä poikkeuksellisenkin) virkeä. No, eihän nälkäisenä itseäkään nukuttaisi.

Vauva kasvaa ihan silmissä. Juuri eilen ihasteltiin miehen kanssa sitä, miten pikkuisen kädetkin ovat aivan eri kaliiperia kuin alkuun, silloin olivat niin kovin heiveröisen tuntuiset. Pienen syntymäpainonsa vuoksi vauvalle annetaan päivittäin vitamiinitippoja (annetaan aina nelikiloiseksi saakka) ja toissapäivänä (kahden viikon ikäisenä) aloitettiin lisäksi d-vitamiinin antaminen. Sitähän lapsille tulee antaa ympäri vuoden aina jonnekin kolmen vuoden ikään (jos nyt oikein muistan).

Raskausaikaa muistelen hyvällä ja synnytyskin on jostain kumman syystä kääntynyt mielessäni kauniiksi kokemukseksi. Miehen kanssa olemme jo leikillämme alkaneet haaveilla toisesta... ehkä ei kuitenkaan ihan vielä. Alapää on jo mukavasti parantunut, ihan täysin eivät tikit ole vielä sulaneet, siitä muistuttaa ajoittainen alapään kutiaminen. Varsinaista kipua en kuitenkaan enää tunne.

Tämän blogin tarkoituksena oli kertoa raskauden yrittämisestä ja itse raskausajasta. Vauvan hoidosta keskustellaan sitten aivan eri foorumeilla. Kuka tietää, vaikka itsekin vielä innostuisin aiheesta blogia kirjoittamaan. Olemme miehen (ja pikkuprinssimme) kanssa kulkenee pitkän tien. Aina se ei ole ollut (etenkään henkisesti) helppo, mutta aikahan tunnetusti kultaa muistot. Tämän blogin pariin on mukava palata muistelemaan ja toivon, että blogista on iloa ja apua myös muille samassa tilanteessa oleville pareille. Haluan kiittää kaikkia kanssani matkaa tehneitä ja toivottaa oikein mukavaa loppusyksyä, alkutalvea, tulevaa joulua ja onnea elämään. Siis iso kiitos ja kumarrus...

POIKA TULI, ja mun sydämeni suli...

25.10.2008 Niihän siinä sitten kävi, että vain päivä edellisen tekstin kirjoittamisen jälkeen meille syntyi pieni mutta terve poikavauva. Mikään siis ei tuolloin edellisenä päivänä antanut olettaa että näin tulisi käymään. Tässä synnytyskertomus lyhyen kaavan mukaan:

Synnytys alkoi lapsiveden menolla lauantai-aamuna klo 6. Jälkeenpäin olen kiitellyt, että alle sain kunnolla nukutun yön. Vesien menossa ei ollut mitään arvuuteltavaa, sitä tuli paljon ja jatkuvasti. Herätin miehen, mutta kehotin häntä vielä lepäämään. Itse en siihen pystynyt. Varmuuden vuoksi soitin sairaalaan, josta sanottiin, että mikäli kaikki sujuu normaalisti, voisimme olla kotona vielä muutaman tunnin, ja pyydettiin saapumaan paikalle joskus kymmenen aikaan.

Kävin suihkussa ja söin aamiaisen. Nälkä ei kyllä ollut ollenkaan. Vähän ajan kuluttua mieskin kömpi keittiöön. Ei kuulemma pystynyt enää nukkumaan. Eipä ollut ihme... Ensimmäinen supistus tuli noin seitsemän aikoihin. Itselläni nuo alkusupistukset olivat täysin kuukautiskipuihin verrattavia. Ehkä hieman enemmän selkäpuolella tuntuivat. Säännöllisemmiksi supistuksen muuttuivat tunnin kuluttua ja niinpä synnytykseni lasketaankin alkaneeksi klo 8.

Pakkailin loput tavarat sairaalalaukkuun ja katsoin hieman televisiota. Supistusten aikana auttoi jumppapallon päällä istuminen. Hieman ennen kello kymmentä lähdimme kohti sairaalaa, itselläni oli iso pyyhe housuissa lapsivettä imemässä...

Sairaalan äitiyspolilla vastaaottava kätilö kertoi kaikkien valmisteluhuoneiden olevan käytössä, joten jouduimme hieman odottamaan. Kun viimein pääsimme valmisteluun, kätilö laittoi minut käyrille ja tarkasti kohdunsuun tilanteen. Olin parille sormelle auki. Ilmeisesti aika oli todella kiireinen, sillä seuraavan kerran kätilö tuli luoksemme yli tuntia myöhemmin (toki anteeksi pyydellen). Siinä vaiheessa olin jo todella kipeä. Kohdunsuu oli kolmisen senttiä auki, joten päätettiin, että siirryn suoraan synnytyssaliin.

Salissa voivottelin jo ääneen ja kun synnytyksessä auttava kätilö tuli esittäytymään,pyysin suoraan epiduraalia. Päivystävä anestesialääkäri oli kuulemma leikkauksessa, joten joutuisin odottamaan hieman. Sen sijaan kätilö pyysi paikalle synnytyslääkärin ja päätimme, että yritämme PCP-puudutetta. Tässä vaiheessa olin jo 6cm auki ja kohdunsuu oli toiselta puolelta lähes hävinnyt, joten puudute onnistui ainoastaan toiselle puolelle. Se auttoi kuitenkin hieman ja vei supistuksista sen vahvimman terän. Kivuliaita ne silti olivat.

Synnytys eteni huimaa vauhtia ja ponnistamisen tarve tuli hieman ennen kello kahta. Vaihe oli suoraan sanoen kauhea ja välillä usko todella loppui. Jossain vaiheessa kätilö laittoi minulle tipan, supistukset kun kuulemma olivat liian lyhyitä. Mutta kaiken sen kivun jälkeen klo 14.27 meille syntyi pieni poika, 45 cm pitkä ja 2390 g painava (päänympärys 34 cm).

Istukka ei meinannut syntyä ja lääkäri tuli sitä irrottelemaan. Sekin sattui todella paljon, mutta toisaalta olin siinä vaiheessa sen verran muissa maailmoissa, että en kauhean tarkkaan tapauksesta muista. Loppupäätelmä kuitenkin oli, että ilmeisesti istukassa oli ollut jonkinasteista vajaatoimintaa, mistä syystä poika oli hieman viikkojaan pienempi. Istukan synnyttämisen jälkeen kätilö ompeli minuun muutaman tikin. Ihan pienen leikkauksen oli kuulemma joutunut tekemään, jotta "vauva pääsi pinteestä".

Vauvan pienen koon vuoksi olin sairaalassa kaikkiaan neljä päivää. Vauvan imuote oli alkuun hieman hakusessa, mutta rintakumin avulla saatiin imetys käyntiin. Nyt kotona imetys on jo alkanut sujumaan. Lisäksi pumppaan Avent Isis -käsipumpulla (tosi hyvä, suosittelen) lisämaitoa, jota tarpeen mukaan pikkuiselle annamme.

Poika on todellakin valloittanut meidät molemmat. Ei tällaista rakkauden määrää etukäteen olisi voinut kuvitellakaan. Ihan heti huomenna en uudestaan suostuisi synnytystä kokemaan, mutta ehkä jo vuoden parin kuluttua on uusi ääni kellossa...

Vain viikko jäljellä laskettuun aikaan

17.10.2008 Eli tänään tuli täyteen 39 raskausviikkoa. Enää viikko jäljellä laskettuun aikaan, mutta sehän ei käytännössä tarkoita yhtään mitään. Vauva voi siis syntyä vaikka tänään, toisaalta "ulkoistuminen" voi tapahtua vasta kolmen viikon kuluttua. Olisin tällä hetkellä kallistumassa jälkimmäiseen, sillä mitään merkkejä lähestyvästä syntymästä ei ole.

Eilen kävin taas neuvolassa. Verenpaine oli jälleen kerran huipussaan, ja ohjeistuksena oli mitata paineet tänään ennen sängystä ylösnousua. Näin tein, ja alapaine oli makuullaan mitattuna alle 80. Ilmeisesti melkoinen stressaaja noiden paineiden osalta siis olen (miehen sanoja lainatakseni). Muutoin eilen neuvolassa kaikki oli kunnossa. Hemoglobiini oli hieman laskenut, mutta silti hyvä (121), paino oli grammalleen sama kuin edellisellä käynnillä. Kohdunpohjan korkeus, eli sf-mitta, oli hieman laskenut, nyt 35, mikä tarkoittanee, että vauva on hieman jo laskeutunut. Kuulemma pää ei vielä ole kiinnittynyt, mutta raivotarjonnassa pikkuinen yhä on. Vauvan syke oli tasainen 125.

Tällä viikolla olen tarmonpuuskassani imuroinut koko kämpän (jalkalistoja myöten) ja siivonnut jääkaapin. Lisäksi olen viimein saanut pakattua sairaalakassin valmiiksi. Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi..? Ilmat eivät enää suosi, eli ulkona ei niin kiva ole kävelemässä käydä. Toisaalta ihan mielenterveydenkin kannalta neljän seinän sisältä ulkoistuminen varmasti kannattaa. Onneksi edessä on viikonloppu, jolloin mieskin on päivät kotona. Jotain kivaa tehdään varmasti =)

Viimeisiä viikkoja viedään...

12.10.2008 Leppoisaa lauantaita vietetään. Ulkona on sen verran syksyinen ilma, että edes ulos ei tee mieli lähteä. Tänään nukuimme miehen kanssa pitkästä aikaa molemmat puoli kahteentoista (!!!). Harvinaista herkkua tässä perheessä. Oikein piti herätessä miettiä, että milloin sitä viimeksi kävikään vessassa... tällaista tämä elämä nykyään on... Raskausviikkoja tänään kasassa 38+1, eli vajaat kaksi viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Toisaalta, pahimman skenaarion mukaan vauvan syntymään voi kulua vielä nelisenkin viikkoa, joten ei vielä kohoteta toiveita sfääreihin...

Viime päivät ovat kuluneet suhteellisen mukavasti ja verenpainekin on pysynyt kohtuullisissa lukemissa. Erityyppisiä menkkamaisia tuntemuksia olen tosin tuntenut yhä enemmissä määrin, vaikea niitä on tuon tarkemmin kuvata. Toivottavasti saavat jotain alapäässä aikaan... Kävin pari päivää sitten ostamassa itselleni paljon mainostetun kauratyynyn. Tyyny löytyi ihan Anttilasta ja on sellaista pitkulaista mallia, jota voi käyttää jatkossa myös esimerkiksi niska-hartiaseudun kipuihin. Tyyny lämmitetään mikrossa ja on melkoisen miellyttävän tuntuinen tuossa alavatsan alueella. Tosin meidän pikkuinen aloitti melkoisen potkurumban heti lämmön tunnettuaan, mutta se ei varmasti vaarallista ole. Jää nähtäväksi, kuinka paljon apua tyynystä on sitten varsinaisten supistusten yhteydessä, mutta hyvänä ostoksena tyynyä silti pidän.

Olen viimein saanut aikaan myös listan tavaroista, joita sairaalan aion mukaan ottaa. Laukkua en vielä ole pakannut, mutta esimerkiksi vauvan vaatteet olen valmiiksi hoitopöydälle katsonut. Ja se listahan on tällainen:

Omat tarvikkeet:

Deodorantti
Hammasharja ja -tahna
Kasvorasva
Meikit
Harja
Hiuslenkki
Hiuskiinne

Imetysliivit
Imetyspaita
Alushousuja
Verkkarit
Villasukat

Kirja
Vauvakirja
Kännykkä ja laturi

Ja Vauvalle:

Body
Puolipotkuhousut
Sukat
Päällysasu
Töppöset
Lakki
Lapaset
Vaippa
Tutti
Lelu

Eli melkoinen kassi tulee olemaan... Tuota lelua suositteli kesällä lapsen saanut ystävä. Eli lelu laitetaan sairaalassa vauvan sänkyyn ja kotona sitten uudessa ympäristössä on pikkuisella jotain tuttua.

Viime päivät ovat kieltämättä menneet synnytystä toivovissa tunnelmissa. Toisaalta tässä on odotettu jo yli kahdeksan kuukautta, joten eiköhän tuo muutama viikko vielä mene. Parempi tietysti on, että pikkuinen on masussa juuri niin kauan kuin haluaa. Kyllä meillä yhteistä aikaa tulee olemaan vielä runsaasti...

Viikko taasen vierähtänyt

07.10.2008 Jo lokakuussa mennään. Tänään raskausviikkoja koossa 37+4. Hitaasti mutta varmasti kohti laskettua aikaa mennään. Tänään kävin taas viikottaisessa neuvolatarkastuksessa. Vastaanottajana oli tällä kertaa opiskelija ja erittäin asiantunteva ja mukava olikin. Verenpaine oli jälleen hieman kohollaan (129/95 ja 119 / 90), mutta onneksi kotimittauksissa arvot ovat pysyneet hyvinä. Pissa oli tyypilliseen tapaansa puhdas ja painoa oli viime kerrasta tullut 100 grammaa (88 grammaa viikossa). Vatsaa supisteli muutamaan otteeseen käynnin aikana ja ehkä juuri tästä johtuen vauvan syke oli hieman tavanomaista nopeampi, vaihteli 139 ja 150 välillä. Sf-mitta oli 36 ja vauva viihtyy yhä raivotarjonnassa. Kuulemma pää yhä liikkuu hieman, joten pikkuinen ei vielä ole kiinnittynyt, tosin laskeutunut hieman kuitenkin.

Viime yö meni sängyssä pyöriessä. Ensimmäistä kertaa raskauden aikana tuli tunne, että nytkö se synnytys alkoi, alavatsaa ja selkää särki sen verran kovaa. Eihän se synnytys siitä alkanut, mutta nukkuminen tosiaan jäi melko vähäiseksi. Muutenkin kun mahdollisia nukkuma-asentoja on tasan kaksi (vasen tai oikea kylki) ja lisäksi vessassa täytyy rampata tämän tästä, niin ei voi muuta kuin todeta, että onneksi näin päiväsaikaan on mahdollista levätä. Ja kehoituksen levätä sain myös neuvolasta. Tunnetusti olen sitä tyyppiä, joka ei oikein aloilleen osaa rauhoittua, vaan koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä. Mutta nythän se on levättävä, jos levätä aikoo. Kahden ja puolen viikon päästä (mahdollisesti jo aiemminkin) meillä saattaa olla jo vauva ja tuolloin omaa aikaa voi olla vaikeaa saada. Pysäyttävä ajatus...

Neuvolalääkärikuulumisia

30.09.2008 Raskausviikkoja tänään 36+4. Eilen oli näillä näkymin viimeinen neuvolalääkärikäynti. Alkuun terveydenhoitaja mittasi verenpaineen, joka oli tähän astisista paineista korkein (140/101), huh, huh. Hemoglobiini oli tasaisen hyvä 131, sen kanssa ei tässä raskaudessa ongelmia ole ollut.

Pienen odottelun jälkeen lääkäri otti vastaan. Lääkäri kuunteli vauvan sydänäänet (130), mittasi kohdunpohjan korkeuden (sf 35, yläkäyrillä mennään) ja tarkasti kohdunsuun tilanteen. Kiinni kuulemma vielä on, mutta hieman jo pehmentynyt. Pituus 2cm (aika jännä, kun jo kaksi viikkoa sitten äitiyspolilla lääkäri sanoi kohdunsuun pituudeksi 1,5cm, tästä huomaamme, miten tämäkin asia riippuu pitkälti lääkäristä). No, lopulta kuitenkin päätteli, että ei se vauva ihan heti ole syntymässä...

Verenpaineesta keskusteltiin ja päätettiin, että terveydenhoitaja mittaa paineet vielä uudestaan. Nyt alapaine (kolmella eri mittauskerralla) oli 94. Koska olen kotiin saanut lainaksi verenpainemittarin, sovittiin, että mittailen paineita kotona, ja huomenna keskiviikkona neuvolasta sitten soitetaan ja katsotaan paineiden perusteella jatkot. Eilen illalla ja tänään olen nyt paineita sitten mittaillut ja alapaine on pääsääntöisesti pysynyt alle 90, hyvä näin. Turvotus on kuitenkin kova. Eilen neuvolassa punnittiin ja paino oli noussut viikkoa kohden 1,050 kg. Kieltämättä tuntuukin olossa. Terveydenhoitaja kuitenkin lohdutteli, että tuo painon lisäys johtuu täysin turvotuksesta (ei siis siitä, että olisin jotenkin erityisesti herkutellut tms.). Varoitteli kuitenkin myös, että ihmisillä on usein harhaluulo, jonka mukaan turvotus laskisi heti synnytyksen jälkeen. Näin ei kuulemma välttämättä ole. Lohduttavaa...

Ulkona on kaunis syyspäivä. Pitäisi lähteä kaupungille katselemaan jotain päällepantavaa huomisiin juhliin (miehen työn kautta järjestettyihin). Tyhmää tietyllä tavalla tässä vaiheessa raskautta rahaa uhrata uusiin äitiysvaatteisiin, mutta toisaalta, ehkäpä tämä ei jää ainoaksi raskaudekseni... No, se jää nähtäväksi. Kun nyt ensin saisi tämän pienen pukerrettua ulos... =)

Jo 37. viikko alkanut

26.09.2008 Uusi viikko taas käynnistynyt, tänään täyteen tuli 36 raskausviikkoa. Olo jatkuu täyteläisenä, tänään lisäoireeksi tullut todella kurja alapään vihlonta, joka erityisesti tuntuu kävellessä, mutta myös normaalissa istuma-asennossa. Googlettaessa hakusanoilla alapään vihlonta ja loppuraskaus löysin runsaasti kohtalotovereita eri keskustelupalstoilta. Yleinen vaiva näyttäisi olevan, tosin eipäs tuo tieto omaa oloa paremmaksi tee.

Verenpainetta olen tällä viikolla käynyt mittaamassa kahteen otteeseen, pari päivää sitten keskiviikkona ja tänään. Molemmilla kerroilla mittasin paineet ohjeistuksen mukaan kolmeen eri otteeseen ja molemmilla kerroilla ensimmäisellä mittauskerralla alapaine oli yli sallitun rajan, mutta laski myöhemmillä mittauskerroilla. Keskiviikkona ensimmäiseen mittaukseen vaikutti varmasti myös se, että mittasin paineen välittömästi sen jälkeen kun olin itsemittauspisteen tuolille istunut. Ohjeena kun on istua mansetti kädessä ennen mittausta noin viiden minuutin ajan. Keskiviikon paineet olivat 137/96, 124/85 ja 122/88, ja tämän päivän tulokset olivat 127/91, 118/88 ja 122/89. Kohollaan siis yhä ovat, mutta koska tuo alapaine ei kuitenkaan jatkuvasti ole yli 90, en neuvolaan asiasta soittanut. Sitä paitsi tulevana maanantaina on edessä lääkärineuvolakäynti, jolloin asiaa voimme rauhassa puida.

Tänään olen pessyt kaksi koneellista vauvan vaatteita. Ovat todella söpöjä tuossa kuivuessaan. Voi kun pikkuinen jo olisi tässä. No, neljä viikkoa laskettuun aikaan. Ei ole ylitsepääsemättömän paha aika...

Mammalomalaisen kelpaa...

23.09.2008 Raskausviikkoja kasassa jo uskomattomat 35+4. Kylläpäs tuo aika näin loppuraskaudessa tuntuu juoksevan... Ensimmäistä varsinaista äitiyslomaviikkoa tässä vietellään. Huomenna on tasan kuukausi jäljellä laskettuun aikaan.

Olo on varsin hyvä. Verenpainetta en vielä tällä viikolla ole käynyt mittaamassa (ajattelin tehdä sen huomenna), mutta ainakaan painoon ei ole tullut lisäystä, mikä todennäköisesti kertoo turvotuksen vähentymisestä, mikä puolestaan kertoo todennäköisesti suotuisasta suunnasta verenpaineessa. Nähtäväksi jää... Masu on iso ja kieltämättä hieman ahdistaa. Tosin huomattavasti isompiakin olen katukuvassa nähnyt, joten kaipa sitä tyytyväinen pitää olla. Pikkuinen jaksaa yhä olla aktiivinen, ehkä hieman liikkeissä on eroa entiseen, ei taida toisella enää kovinkaan kummoiset tilat kohdussa olla. Parin viikon kuluttua vauva katsotaan täysaikaiseksi, joten siinä vaiheessa voisi ottaa käyttöön nuo kuuluisat s:t, eli siivous, sauna ja seksi. Näillä kuulemma masuasukin ulkoistamista voi avittaa =).

Seuraava lääkärinkäynti on vasta ensi viikon maanantaina. Odotan mielenkiinnolla kohdunkaulan ja -suun tilannetta. Alavatsalla on kieltämättä ollut erilaisia (melko kivuliaitakin) tuntemuksia, jotka saattaisivat olla merkki siitä, että muutosta kohdunsuulla tapahtuu. Toivotaan parasta. Varsinaisiksi supistuksiksi en tuntemuksia kuitenkaan kutsuisi. Eiköhän ne tunnista sitten kuin ne kohdalle osuvat.

Suunnittelemiani koti"projekteja" en vielä ole saanut aikaiseksi aloittaa, mutta onhan tässä aikaa. Harmikseni olen viime päivinä herännyt aivan liian aikaisin aamuisin. Kerrankin kun olisi mahdollisuus nukkua... No, tässä ilmeisesti valmistaudutaan tulevaan. Mutta kyllä mammalomalaisen kelpaa, kun halutessaan voi päivän aikana ottaa tirsat jos toisetkin...

Parempaan päin menossa

18.09.2008 Raskausviikkoja tänään 34+6, huomenna käynnistyy siis jälleen uusi viikko. Laskettuun aikaan jäljellä kutakuinkin täsmälleen viisi viikkoa.

Eilen kävin tarkastusmittauksissa neuvolassa. Verenpaine oli tullut hieman alas (118/88), mutta kohollaanhan tuo alapaine yhä on. Kuitenkin sen verran oli laskenut, että sovittiin seuraavan neuvolakäynnin olevan tuo ennestään sovittu lääkärikäynti 29.9. Ensi viikolla käyn omatoimisesti mittaamassa verenpaineen viereisellä terveysasemalla (siellä on kuulemma jonkinlainen itsemittausasema) ja lisäksi sain kotiin stiksejä, joilla seurailen pissan proteiinia. Jos alapaine nousee tai proteiinia pissassa ilmenee, soitan sitten heti neuvolaan.

Alkuun terveydenhoitaja ehdotti, että oltaisiin tuo lääkäriaikakin peruttu, kun kerran äitiyspolilla minut oli tarkastettu. Haluan kuitenkin, että lääkäri tarkastaa kohdunsuun tilanteen (tuolloin viikkoja 36+3). Siitä eteenpäin neuvolassa kai käydään muutenkin noin kerran viikossa, mutta lääkärikäyntejä ei enää rutiinisti ole.

Eilen oli myös toinen perhevalmennustapaaminen, jonka aiheena oli rentoutuminen ja tukihenkilön rooli synnytyksen aikana. Valmennuksessa käytiin myös läpi eri asentoja, joita synnyttäjä voi kokeilla avautumis- (ja ponnistus-) vaiheen aikana. Ihan mielenkiintoista oli. Ensi viikolla päästäänkin sitten tutustumaan synnystysosastolle. Sitä odotellaan.

Tänään kävin pitkästä aikaa kuntosalilla (tarkastin eilen terveydenhoitajalta, että on ok). Teki hyvää, vaikkakin tunsin itseni melkoisen kankeaksi. Siellä ähkin ison vatsani kanssa. No, mielenterveyden kannalta ajattelin jatkaa käyntejä salilla ainakin vielä jonkin aikaa. Sen jälkeen menee salikortti joksikin aikaa jäähylle. Jää nähtäväksi, kuinka paljon aikaa liikunnalle onkaan sitten vauvan syntymän jälkeen...

Sairauslomalaisen tunnelmia

16.09.2008 Sairauslomalla siis ollaan vielä ylihuomiseen asti, siitä eteenpäin sitten virallisesti äitiyslomalla. Verenpaineen lukemista ei ole tietoa, seuraava kontrolli neuvolassa on huomenna aamupäivällä. Olo on suhteellisen hyvä, turvotusta toki yhä on. Vatsa kasvaa kasvamistaan. Saapi nähdä, mihin sfääreihin se näiden reilun viiden viikon aikana vielä kasvaakaan...

Tänään viikkoja kasassa 34+4. Viime päivinä olen yhä enemmissä määrin alkanut tuntemaan myös hieman kivuliaita supistuksia alavatsalla. Pikkuinen potkii yhä vahvemmin vasempaan kylkeen ja välillä oikeasti tuntuu, että jalka tulee läpi juuri nyt. Eilen illalla tuntui lisäksi, että vauveli yritti raivata päällään tietä ulos tuolta alakautta. Ehkä kultamme alkaa pikku hiljaa laskeutumaan / kiinnittymään. Tai onkohan näillä viikoilla vielä liian aikaista. Kysynpä huomenna neuvolasta.

Töihin ei siis enää tarvitse mennä. Tänään tosin ajattelin käydä työpaikalla hakemassa henkilökohtaiset tavarat ja viemässä työkavereilleni eilen leipomaani omenapiirakkaa. Mitenköhän nämä päivät saa kulutettua. Jospa tuo verenpaine tuosta rauhottuisi, niin voisi alkaa toteuttaa niitä siivousprojekteja, joita olen suunnitellut. Vauvan vaatteet tietty pitää pestä, mutta lisäksi olen ajatellut siivota jääkaapin, järjestellä keittiön kaapit ja olohuoneen kirjahyllyn ynnä muuta vastaavaa...

Pikkuisen huone alkaa olla valmiina. Viikonloppuna saatiin pinnasänky, jonka mies heti kokosi. En millään jaksaisi näitä viimeisiä viikkoja odottaa. Toisaalta, kun miettii koko raskausaikaa, niin erittäin loppusuoralla tässä jo ollaan. Tsemppiä minulle!!!

Vaiherikas perjantai

12.09.2008 Raskausviikkoja tullut täyteen jo 34. Iltapäivä vasta meneillään, mutta jo paljon on ehtinyt tapahtua... Tänään aamulla heti kello kahdeksan minulla oli neuvolaan kontrolliaika verenpaineen vuoksi. Alapainehan oli keskiviikkona melkoisesti kohollaan. Takana oli melko huonosti nukuttu yö, mikä ei sinällään hyviä lähtökohtia päivälle antanut.

Aluksi tarkastin pissan ja proteiini näytti hieman olevan plussalla. Paino oli täsmälleen sama kuin pari päivää aiemmin. Terveydenhoitaja mittasi verenpaineen neljä kertaa (kolme ennen ja kerran jälkeen vauvan sydänäänien kuuntelun, syke oli tasainen ja hyvä). Joka kerralla alapaine oli kohollaan (arvot olivat 128/94, 119/94, 122/90 ja 122/99). Siinä sitten vähän aikaa mietittiin, mitä tehdään ja lopulta päätettiin, että terveydenhoitaja varmuuden vuoksi kirjoittaa minulle lähetteen äitipolille.

Äitipolille menin käytyäni ensin kotona aamiaisella. Mies ei päässyt mukaan (aavistelin, että reissussa todennäköisesti menisi aikaa). Kätilö otti minut tutkimushuoneeseen melko nopeasti ilmoittautumisen jälkeen ja vatsani ympärille laitettiin antura, joka mittasi vauvan sydänääniä. Lisäksi käteeni laitettiin mansetti, joka säännöllisin välein mittasi verenpaineeni. Siihen minut sitten jätettiin makaamaan noin puoleksi tunniksi (välillä kätilö tuli tosin herättelemään vauvaa, jonka sydänäänet kieltämättä kätilön töytäisyistä piristyivät). Sydänäänet olivat hyvät ja alapaine ei yhdelläkään mittauksella ylittänyt 80. Uskomatonta!!! En tiedä, mistä johtuu. Polilla paineet mitattiin maaten, joten tuolla ehkä oli jotain vaikutusta, mutta silti ero oli huomattava...

Tämän jälkeen sain odotella lähes tunnin verran ennen kuin lääkäri ehti minut nähdä. Lääkäri tarkasti kohdunkaulan tilanteen (pituus 1,5 cm, eli lyhentynyt puoleen, ja kiinteä) ja teki ultralla kokoarvion (2010 g, eli vastasi viikkoja). Lopputulos oli, että kaikki on kunnossa. Varmuuden vuoksi lähdin kotiin laboratorion kautta, jossa minusta otettiin jotain toksemiakokeita, mutta todennäköisesti niissä ei mitään ole. Sovittiin vain, että nyt lähiaikoina paineita ja pissaa seurataan hieman tavallista useammin ja toki jos oireita (päänsärky, näköhäiriöt) ilmenee, tulee minun mennä suoraan päivystykseen. Selkeästi kun ensisynnyttäjänä kuulun raskausmyrkytyksessä riskiryhmään.

Ensi viikolla minulla olisi vielä neljä päivää töitä, mutta lääkäri kirjoitti niille sairauslomaa. Eli työt on osaltani tältä erää finito... Kelalta tuli tänään päätös vanhempainrahasta. No, tuleehan sieltä jotain, mutta ei tuolla summalla nyt ihmeitä tehdä. No, parempi toki kuin ei mitään ja loppujen lopuksi vähäiset sitä tällä hetkellä on tarpeetkin...

Nyt taidan vaihteeksi oikaista sohvalle, ihan vain tuota verenpainetta ajatellen...

Paineet koholla

10.09.2008 Raskausviikkoja tänään 33+5. Neuvolassa käyty ja nyt sitä ollaan sairauslomalla ainakin tämän viikon loppuun, verenpaine oli sen verran kohollaan (paineet eri mittauskerroilla 129/94, 136/95 ja 127/96). Perjantaina on sitten seuraava mittauskerta ja mikäli paineet yhä kohollaan, jatketaan sairauslomaa aina äitiysloman alkuun.

Painoa oli tullut melkein kilo per viikko. Terveydenhoitajan mukaan johtunee tuosta turvotuksesta. Vauvan sydänäänet olivat vahvat ja syke 145. Vauvan asentoa terveydenhoitaja yritti tunnustella ja arveli vauvan yhä olevan raivotarjonnassa. Koska kuitenkaan ei täyttä varmuutta asiasta saanut, varattiin minulle parin viikon päähän ultra-aika. Ihanaa!!! Pääsee siis vielä kerran pikkuista katsomaan =). Hemoglobiini oli 129, eli hyvä kuten aiemminkin. Eipäs tarvitse alkaa rautaa popsimaan. Kohtu on nyt todella ylhäällä ja sf-mitta oli huimat 32,5. Yläkäyrällä siis mennään. Lähtisi nyt tuo pikkuinen laskeutumaan niin äidinkin olo hieman helpottuisi.

Tänään on ensimmäinen perhevalmennuskerta. Ihan mielenkiinnolla sitä odotan. Terveydenhoitaja kertoi, että valmennukseen osallistuvat ovat kaikki ensisynnyttäjiä, eli samassa tilanteessa kaikki ollaan. Nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä päivän virikkeeksi. Rauhallisesti pitäisi kuulemma ainakin tämä viikko ottaa. Jospas sitä oikaisisi tuohon sohvalle... =)

Turvottaa, ei kiva...

08.09.2008 Raskausviikkoja tänään 33+3. Lauantai-aamuna heräsin siihen, että sormien niveliä aristi. Sormukset kiristivät, joten otin ne (vaivalla) pois. Sen jälkeen eivät sormukset ole sormiin mahtuneetkaan... Niveliä yhä aristaa, ja myös jalat ovat turvonneet. Soitin tänään neuvolaan ja kysyin, onko tämäntyyppinen äkillinen turvotus normaalia. Neuvolasta kyseltiin muita mahdollisia oireita, kuten päänsärkyä, mutta niitä minulla ei ole. Todennäköisesti kuulemma kyseessä ei ole mitään hälyyttävää, mutta varmuuden vuoksi aikaistettiin perjantaiksi aikataulutettua neuvolakäyntiä parilla päivällä. Neuvolaan pääsen siis jo ylihuomenna aamulla. Silloin mitataan verenpaine ja tutkitaan pissasta valkuainen.

Eilen mies kokosi vihdoin Ikeasta hankkimamme hoitopöydän. Voi että kun siitä tuli hieno. Ensi viikonloppuna saamme lisäksi vauvan sängyn (tulee käytettynä siskoltani). Tämän jälkeen alkaa kaikki olla valmiina. Äitiysloman alkajaisiksi ajattelin sitten pestä vauvan vaatteet ja järjestellä ne hoitopöydän laatikkoon. Sitä odotellessa...

Sairausloma teki selälle hyvää, mutta nyt kun olen taas työpöydän ääressä, selkä kyllä muistuttaa olemassa olostaan. Tukivyö auttaa onneksi hieman. Enää 8 työaamua jäljellä, ihanaa!!!!

Selkä kipuilee jälleen...

04.09.2008. Raskausviikkoja kasassa 32+6. Huomenna on taas yksi viikko täynnä. Alaselkä on jälleen alkanut kipuilemaan (sama vaiva kuin aiemmin kesällä) ja tänään luovutin ja pyysin työterveydestä lupaa lähteä huilimaan. Tämän päivän ja huomisen olen nyt sitten sairauslomalla. Selkäkipu on kyllä kurja vaiva. Itselläni kipu on viime päivinä vaivannut etenkin iltapäivisin ja selän oireilu aiheuttaa sitten myös masun supistuksia. No, nyt vähän aikaa vaakasuorana sohvalla, niin eiköhän selästä taas hyvä tule.

Muuten ei voinnissa oikeastaan muutosta ole tapahtunut. Parina viime yönä olen jopa saanut nukuttua melkoisen hyvin, vain kerran tai pari on täytynyt käydä vessassa. Vatsa on ehkä hieman jo laskeutunut, sillä närästys ei enää yhtä vahvasti vaivaa kuin ennen. Pikkuisen liikkeet ovat terävöityneet ja asento on tainnut nyt vakiintua, sillä potkuja satelee säännöllisesti tuohon vasempaan kylkeen.

Kaksi viikkoa aikaa äitiysloman alkuun. Vanhempainrahapäätöstä en vielä ole saanut, mikä johtuu siitä, että työpaikan palkkatoimisto ei vielä hakemuksen liitteeksi tarvittavaa Y17-lomaketta ole Kelaan lähettänyt. Palkkatoimistosta kerrottiin, että lomaketta ei lähetetäkään ennen kuin äitiyslomalle olen jäänyt. No, onneksi työehtosopimuksen mukaisesti työnantaja maksaa minulle palkkaa äitiysloman kolme ensimmäistä kuukautta, joten päätöksen mahdollinen viivästyminen ei ole pois omasta pussistani.

Viikon kuluttua seuraava neuvola. Mitäköhän sf-mitalle on tapahtunut. Painoa ainakin on kilo tai kaksi tullut lisää. Hieman hirvittää...

Ensimmäinen työviikko melkein takana

29.08.2008 Tänään tuli täyteen 32 raskausviikkoa. Enää vajaat kolme viikkoa töitä ennen äitiyslomaa. Nopeasti tämä ensimmäinen loman jälkeinen työviikko on mennyt. Eiköhän tästä selvitä... Tosin masu ei tuosta päätteen ääressä istumisesta kauheasti tykkää. Alkuvuoro yleensä sujuu ongelmitta, mutta viimeistään lounaan jälkeen masu alkaa oireilemaan, yleensä supistuu täysin kovaksi. Mutta sitkeänä sinnittelen. Katsotaan nyt ainakin vielä ensi viikko. Jos ei yhtään helpota, täytynee kysyä asiasta neuvolasta.

Masu on kasvanut entisestään, nyt oikeasti alkaa olla iso. Vauva tuntuisi yhä viihtyvän pää alaspäin (päätellen pikkuisen potkuista) ja toivotaan, että niin päin pysyy loppuun saakka. Närästys ei ole helpottanut ja Rennie on yhä kova sana. Turvotusta on lähinnä sormissa. Sormukset lähtevät yhä irti, mutta vaivalla...

Seuraava neuvolakäynti on vasta kahden viikon päästä. Tuon jälkeen ilmeisesti sitten käyntitiheys hieman tiivistyy. Parin viikon päästä on myös ensimmäinen perhevalmennustunti. Valmennuksen järjestää paikkakunnan terveydenhuolto-oppilaitos, saa nähdä millaista on. Neljä kokoontumista ennen synnytystä ja kolme synnytyksen jälkeen. Valmennuksen yhdellä kerralla käydään tutustumassa synnytysosastoon. Sitä odotetaan.

Onneksi pian alkaa viikonloppu. Toivottavasti saan nukuttua hyvin. Yöuni on nykyään kovin katkonaista. Viimekin yönä jouduin pari kertaa nousemaan vessaan. Mitenkään erityisen väsyneeksi en kuitenkaan itseäni tunne. Kuukausi ja 25 päivää laskettuun aikaan...

Kesäloma päättymässä...

23.08.2008 Näin se valitettavasti on. Ylihuomenna pitäisi siis jo työpaikalle pyyhkäistä. Tai tällä vatsalla ei enää kyllä pyyhkäistä yhtään mihinkään, ennemminkin lyllerretään... No, ei vaineskaan... Tänään siis raskausviikkoja kasassa 31+1 ja vaikka sitä ei ehkä ihan lyllerretä, niin kuitenkin on tuo vatsa taas kasvanut sen verran, että olo on hidas ja kankea. Kohtu on nyt sen verran korkealla, että välillä melkein henkeä ahdistaa. Lähtisi tuo pikkuinen nyt laskeutumaan niin olo helpottuisi hieman. Eilen illalla olo oli pitkästä aikaa melko kurja ja itkuinen. Niin paljon kuin tämä lapsi on toivottu, haluttu ja odotettu, niin kieltämättä kasvava vatsa ottaa ajoittain päähän. Kaipa se on tämä oma luonnekin, joka ei vaan suostuisi tunnustamaan, että tahtia on hiljennettävä...

Saapi nähdä, miten työt lähtevät käyntiin. Kun tuota työtä päätteen ääressä teen, on istuma-asennolla normaalistikin suuri merkitys työhyvinvoinnille. Nyt kun tuota pötsiä on tuohon eteen kertynyt, voi olla, että hyvää istuma-asentoa on vaikea löytää. Jää nähtäväksi. Edessä siis neljän viikon työrupeama ennen äitiysloman alkua. Motivaatio on melkoisen hukassa, mutta niinhän se yleensäkin on loman jälkeen. Ja kyllähän täällä kotona sitten mammalomalla ehtii oleskella...

Vauva voi hyvin ja paksusti

19.08.2008 Raskausviikkoja tänään 30+4. Neuvolassa käytiin ja kaikki oli hyvin. Painoa oli tullut viime kerrasta kokonaista 3 kiloa eli 724 grammaa viikossa (huh, huh). Verenpaine oli 124/87, hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu. Kohdun korkeus eli sf-mitta oli 28 cm, joten hieman alkaa tuntua, että viime kerralla mittanauha ei osunut ihan kohdalleen. Silloinhan sf-mitta oli 26, eli nyt olisi neljässä viikossa kasvanut vain 2 cm kun viimeksi viidessä viikossa oli kasvanut kokonaiset 7 cm...

Vauva oli terveydenhoitajan mukaan raivotarjonnassa eli pää alaspäin. Mieskin sai tunnustella vauvan päätä ja selkää mahapeitteiden läpi. Vauvan syke oli tasainen 140. Itkuhan siinä taas pääsi, ei voi mitään...

Viime yönä kävin vessassa neljä kertaa!!!! Muutenkin uni on melkoisen katkonaista. Kaipas tässä harjoitellaan tulevia yöheräämisiä. Närästystä lukuunottamatta olo vieläkin varsin pirteä ja hyvä. Vielä tämä viikko kesälomaa.

Kotona jälleen

14.08.2008 Lomareissulta siis ollaan kotiuduttu turvallisesti. Olipas mukava reissu. Autossa tuli istuttua pyöreästi arvioituna sellaiset 1500 kilometriä kun ristiin ja rastiin Suomea reissattiin. Tuli nähtyä paikkoja, joissa en ikinä aiemmin ole käynyt (ja joihin en todennnäköisesti ihan heti palaakaan). Pikkuinen jaksoi matkalla hyvin eikä kohtukaan supistellut juuri tavanomaista enempää. Kyllähän tuon voimalla taas vähän aikaa jaksaa. Kesälomaahan minulla on jäljellä vielä ensi viikko.

Tänään raskausviikkoja kasassa jo huimat 29+6, eli huomenna viikot alkavat jo kolmosella. Tuossa kun olen erinäisiä vauvaopuksia lukenut, niin kaikkien mittareilla jo aivan loppuvaiheessa raskautta ollaan. Maha alkaa (ainakin omasta mielestäni) olemaan jo melkoisen muhkea ja olo sen mukaisen kankea. Tosin eilen viimeksi sain puolitutulta kommentin, jonka mukaan vatsa on tosi pieni näinkin pitkällä olevan vatsaksi. Tämän puolitutun mukaan vatsassa on selkeästi poika, mutta äitini ja hyvän ystäväni mukaan puolestaan vatsa on selvä tyttövatsa. Nähtäväksi jää... Onneksi alamme pikkuhiljaa edistymään myös tuossa mahdollisen tytön nimen valinnassa.

Närästys on tänä päivänä aivan omaa luokkaansa. Olen suoraan sanottuna Rennien suurkuluttaja. Täytynee ensi viikon neuvolassa vielä tarkastaa, että nämä käyttämäni määrät varmasti ovat ok. Uutena oireena olen nyt muutamana päivänä tuntenut outoa pahan olon tunnetta. Toissa yönä heräsin joskus aamuyöstä siihen, että oikeasti oksetti. Olen tässä miettinyt, että voisiko johtua siitä, että nukun yhä suuren osan yöstä selälläni. Ilmeisesti selällään nukkuessa jotkut suuret verisuonet painuvat ja se aiheuttaa jotain, joka mahdollisesti voisi kokemani oireet aiheuttaa... =) Täytynee kysyä tuotakin neuvolassa.

Maananantaina käytiin Ikeassa hankkimassa pikkuiselle kylpyamme, lampaantalja vaunuihin ja jotain muuta tarpeellista pikkusälää (kuten ruokalappu, eihän tässä ole enään kuin joku puoli vuotta kun sitäkin jo tarvitsee, hyvä olla liikkeellä ajoissa... =)). Olo on närästystä lukuunottamatta melkoisen hyvä näin lomalaisen mittakaavalla. Tällä jatketaan...

Pallomahan mietteitä

05.08.2008 Elokuussa jo mennään ja toinen kesälomaviikko aluillaan. Tänään viikkoja kasassa 28+4. Vatsa kasvaa kasvamistaan, vaikkakin äitini mielestä on vielä varsin hallittavissa olevan oloinen. Kolmen tytön kokemuksella äitini väittää kyseessä olevan selvän tyttömasun. No, nähtäväksi jää. Täytynee sitä tyttönimeä alkaa tosissaan miettimään. Pojalle siis nimi on jo mietittynä, mutta tyttönimi tuntuu aiheuttavan ongelmia...

Käytiin eilen paikallisella kirpputorilla, josta pikkurahalla sain ostettua vaikka kuinka monta kivaa vauvanvaatetta. Ja hyväkuntoisiakin olivat. Tein päätöksen, että en uusia vaatteita vauvalle ostakaan. Vauva kuitenkin kasvaa noista potkupuvuista ulos sen verran nopeasti, että turhaan niihin liikaa rahaa on uhrata. Eiköhän niillekin rahoille muuta käyttöä löydy.

Kun aletaan lähestyä kolmosella alkavia viikkolukemia, myös lähestyvä synnytys alkaa askarruttaa mieltä. Eilen miehelle jo sanoinkin, että voisi olla aika se sairaalalaukku pakata. Eihän sitä koskaan tiedä... Toivotaan kuitenkin, että vauva pysyy sisällä vielä monta viikkoa.

Huomenna olemme miehen kanssa lähdössä kesälomareissulle kiertelemään kotimaata autolla. Saapi nähdä, miten tuon autossa istumisen kestän. Neuvolan mukaan reissu kuitenkin ihan ok, kunhan muistamme pysähdellä tarpeeksi usein.

Olosta muuten sen verran, että närästystä tuntuu päivittäin ja kohtu painaa jo sen verran palleaa, että tunnen hengästyväni entistä herkemmin. Toisaalta kohtu painaa myös alaspäin sen verran, että vessassa täytyy käydä todella usein. Ja tätä ihanuutta on tiedossa todennäköisesti vielä vajaan kolmen kuukauden ajan. Toisaalta kun tulos on tiedossa, kestää myös tätä epämukavuutta paremmin. Pikkuinen tuntuu viihtyvän pää alaspäin. Viime päivinä napakoimmat potkut ovat tuntuneet tuolla vasemmalla kylkiluiden alla.

Lomailijan fiiliksiä...

29.07.2008 Kauan odotettu kesäloma on nyt alkanut ja samaan aikaan ne helteetkin alkoivat. Näinhän sen oli tarkoituskin... Raskausviikkoja tänään on koossa 27+4. Vatsa on kasvanut niin, että istuessa on jo vaikeuksia kumartua eteenpäin. Nähtäväksi jää, kuinka työnteko istuma-asennossa neljän viikon päästä sujuu. No, onneksi sitä ei tarvitse murehtia nyt.

Olo on varsin hyvä, kuten lomalaisella kuuluukin olla. Vauva liikkuu ahkerasti, tälläkin hetkellä alavatsassa tuntuu melkomoinen jyske. Ihanaa!!! Eilen pikkuinen sai (lapsiveden välityksellä) maistaakseen elämänsä ensimmäiset mansikat. Ostettiin iso laatikollinen, joita pakkaseen laiton yhteydessä tuli maisteltua yksi jos toinenkin. Tuntui vauva tykkäävän, ainakin liikkeistä päätellen. Meille taitaakin olla tulossa varsinainen nautiskelija. Pikkuinen alkaa jytäämään välittömästi kun suuhuni herkkuja laitan. Äitiinsä tullut =)

Päivä päivältä suurentuva olemukseni ei kyllä ihan täysin käy yksiin tuon helteen kanssa. Pakko tunnustaa, että aivan täysissä voimissani en ole. Kuuma ilma vie mehut entistä herkemmin ja pitempään kävellessä lepotaukoja on pakko pitää. Näin sen toki kuuluukin olla ja se on vain hyväksyttävä.

Neuvolakuulumisia vol. 2

21.07.2008 Raskausviikkoja tänään 26+3. Tulin juuri neuvolasta ja kaikki oli hyvin, sekä äidillä että vauvalla. Tässä lyhyesti tulokset:

Paino +380g / vk
Hemoglobiini 128 (pysynyt samanaviime kerrasta, ei siis sinällään selitä jatkuvaa väsymystäni)
Verenpaine 123 / 85
Vauvan sydänäänet 135
Kohdun suu normaalin pituinen ja kiinni
Kohdunpohjan korkeus (sf-mitta) 26 (käyrän yläreunalla, mitta riippuu kuitenkin paljolti myös siitä, missä asennossa vauva on)
Vauvalla raivotarjonta, eli pää alaspäin (lääkärin mukaan vielä vauvalla on kuitenkin niin paljon tilaa liikkua, että tuo tarjonta tarkastetaan myöhemmin uudestaan)

Terveydenhoitaja oli vaihtunut. Nyt siis tavattiin ensimmäistä kertaa meidän oma terkkari (tähän asti aina ollut sijainen, ilmeisesti tuo meidän terkkari ollut virka-tms. vapaalla). Tosi mukavalta ja asiantuntevalta vaikutti. Lääkärin sijainen sen sijaan oli ehkä juuri ja juuri parikymppinen tyttö, joka ei kauhen suurta vaikutusta tehnyt. Tosin ihan asiantuntevasti tutkimuksen teki, joten eiköhän hänestä vielä hyvä lääkäri tule... =) No, pääasia oli, että tuo kohdunkaulan tilanne oli hyvä. Hieman olen miettinyt, mitä nuo jatkuvat supistelut sille ovat tehneet, mutta hyvä näin. Huoleti voin jatkaa loma-ajan suunnittelemista. Enään kolme työpäivää ennen loman alkua. Jee!!!

Taas on uusi viikko alkanut

19.07.2008 Otsikossa tarkoitan siis näitä raskausviikkoja, joita tänään on kasassa kokonaiset 26+1. Uskomatonta. Tällä hetkellä vatsassani on siis jo täydellinen miniatyyrivauva. Tosin painoa vauvalla näillä viikoilla on jo lähes kilon verran, joten edes ihan miniatyyrikaan ei taida pikkuista enää kuvata =)

Ylihuomenna maanantaina on edessä lääkärikäynti. Jännityksellä odotan sf-lukemia, sillä tuntuu, että vatsa on tässä viime aikoina kasvanut melkoisesti. Painoakin on sitten viime neuvolakäynnin tullut ihan kiitettävästi, eli noin 2,5 kiloa. Laskeskelin, että viikottaiseksi painonnousuksi tulisi näin ollen puolisen kiloa. Huh, huh... Toki vauvalla on menossa kasvukausi, mutta silti tuntuu hurjalta. Kohta paino lähestyy jo uutta kymmenlukemaa.

Tietysti pääasia on, että vauva voi hyvin ja liikkuu ahkerasti. Liikkeitä tuntuu nyt säännöllisesti läpi päivän. Ja vahvistuneet ovat pikkuisen potkut kovasti. Enää hieman yli kolme kuukautta laskettuun aikaan. Ei jaksaisi odottaa...

Tulen maanantain jälkeen taas kertomaan neuvolakuulumiset. Tänään illalla pääsen mökille saunomaan. Olisikohan veden lämpötila viime kerrasta yhtään kohonnut..?

Lomaa odotellessa

15.07.2008 Otsikko kattaa siis sekä kesäloman, että sitten syyskuussa häämöttävän mammaloman. Tosiaan loman tarpeessa olen. Onneksi enää vajaa kaksi viikkoa tuon odotetun kesäloman alkuun.

Tänään raskausviikkoja 25+4. Olo on väsymystä lukuunottamaatta melkoisen hyvä. Tuosta SI-tukivyöstä on tosiaan ollut apua. Todennäköisesti en rahojani siihen mene uhraamaan, mutta tämän parin viikon ajan, jolloin tätä lainavyötä saan käyttää, aion sitä myös hyödyntää. Lisäksi töissä olen jalkojeni alle saanut korokepallin, mistä myös on melkoisesti apua.

Pikkuinen alkaa ilmeisesti vahvistua, sillä potkuihin on tullut melkoisesti lisää voimaa. Liikkeitä tuntuu yhä säännöllisemmin ja myös mies ne tuntee. Vatsa on kasvanut entisestään, mutta painoa ei silti ole ihan kauheasti lisää tullut. Tosin paino vaihtelee suuresti aamulla ja illalla, johtuen ilmeisesti päivän aikana kertyneestä turvotuksesta. Eilen aamulla painoa oli raskauden alusta kertynyt noin viisi kiloa (illalla siis tosiaan helposti 1-2 kiloa lisää). Ei paha...

Ulkona sataa vaihteeksi vettä. Ilmeisesti tämän kesän hellekelit odottavat lomani alkua =)

Vielä vähän tästä selästä...

09.07.2008 Raskausviikkoja tänään 24+5. Tänään kävin siis fysioterapeutin vastaanotolla. Mies hieman epäili, josko fysioterapeutti osaisi asiassa mitään auttaa, työnantajanhan pitäisi asiaan puuttua ja tarjota kunnolliset työvälineet. No, joka tapauksessa itse menin vastaanotolle mielelläni. Fysioterapeutti oli mukava nainen, joka kertoi, että tämän tyyppiset selkävaivat ovat toki melko yleisiä raskaana olevilla naisilla. Hän teki erilaisia fyysisiä testejä ja totesi, että vaiva kohdistuu selkeästi lonkan si-liitokseen. Mukaan sain nivaskan hyödyllisiä jumppaohjeita, sekä ohjeet ergonomiseen työskentelyyn. Lisäksi fysioterapeutti sanoi, että voisin kokeilla nimenomaan tähän vaivaan kehitettyä si-tukivyötä, joka kiinnitetään mahan alle ja joka tukee alaselkää ja lonkan aluetta. Kotikaupunkimme terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta sainkin kyseisen vyön (jo tänään) pariksi viikoksi lainaan. Mikäli tuntuu, että vyö on oikeasti hyödyllinen, on sellainen mahdollista ostaa omaksi. Hinta vyölle on muutamia kymmeniä euroja.

Tänään tuli myös saapumisilmoitus äitiyspakkauksesta ja se miehen kanssa ehdittiinkin jo aamulla hakea. Nyt vain odottelen, että mies saapuu kotiin (paketti auton takakontissa ja auto miehen työpaikalla), jolloin pääsemme sen sisältöön tutustumaan. Nopeaa toimintaa, hyvä Kela!!!

Selkäkipujen kourissa

08.07.2007 Raskausviikkoja tänään 24+4. Viime yönä nukuin ehkä noin tunnin verran. Koko yön kärsin selästä lonkkaan säteilevistä kivuista. Raahauduin kuitenkin normaalisti töihin, mutta jo tunnin jälkeen suunnistin työterveyteen, josta minut lähetettiin pariksi päiväksi kotiin lepäämään. Huomiseksi sain kuitenkin ajan fysioterapeutille. Toivottavasti asiantuntija osaa antaa neuvoja asiassa. Kasvavan vatsan myötä tilanne kun ei ainakaan helpommaksi tule muuttumaan...

Viime yönä myös pikkuinen oli varsin vilkas ja piti osaltaan äitiä hereillä. Nykyään nuo liikkeet ovat jo niin arkipäivää, että suunnilleen tiedän, missä asennoissa niitä osaan odottaa. Esimerkiksi kylkimakuulla ollessa pikkuinen takuuvarmasti alkaa pommittamaan vatsanahkaa. Ajatella, että vielä pari viikkoa sitten noiden liikkeiden puuttumista surin... niin se aika kuluu.

Äitiyspakkauksen saapumista odottelen kovasti. Perjantaina tulee kaksi viikkoa täyteen päätöspäivämäärästä ja pakkauksen luvattiin siis saapuvan kahden viikon sisällä tuosta päätöksestä. Toki voi olla, että toimitusaika näin kesällä on hieman pidempi. Pakkauksen saavuttua voisikin pitää pienen vaatekertainventaarion ja katsoa, mitä mahdollisesti vielä puuttuu. Varsinkaan noita ihan pieniä vaatteita ei kovin paljoa varmaankaan kannata ostaa, vauva kun niistä kasvaa niin nopeasti ulos. Eilen kuulin ystävältäni, että saamme heiltä käytetyn lastenistuimen. Heidän maaliskuussa syntynyt vauva kun kuulemma alkaa kaukaloon olla jo liian pieni. Hienoa! Säästöä se on tuokin.

Ulkona paistaa vaihteeksi aurinko, vielä vajaa kolme viikkoa oman kesäloman alkuun...

Sunnuntaipäivän ajatuksia

06.07.2008 Tänään raskausviikkoja koossa 24+2. Ainakin joidenkin laskureiden mukaan 25. raskausviikko kuuluu jo raskauden seitsemänteen kuukauteen. Hurjaa... Kohtahan meillä pikkuinen jo on käsissämme...

Eilen kävimme ostamassa tulokkaalle vaunut. Tarkoituksena oli käydä vain katsomassa tarjontaa, mutta kun eteen tuli hyvä tarjous, päätimme tarttua siihen. Eli ostimme Brio Sing -merkkiset yhdistelmävaunut. Vaunuissa on erillinen (kova) koppa ja ratasoasa, jotka kiinnitetään runkoon. Alussa hieman vierastin ajatusta kovasta kopasta, sillä hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa asuvana joudumme tuon kopan (asukkeineen) tänne ylös kantamaan, mutta loppujen lopuksi kopan kantomekanismi oli sen verran kätevä, että en usko tämän aiheuttavan ongelmia. Vaunuissa etupyörät ovat hieman takapyöriä pienemmät ja kääntyvät 360 astetta, mikä tekee ne erittäin helposti ohjailtaviksi. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ostokseemme. Kotona olemmekin ahkerasti harjoitelleet vaunujen kokoamista ja kasaan laittamista.

Viime viikon aikana kärsin melkoisista selkäkivuista. Valitettavasti työpaikallani ergonomiaan ei kauheasti ole panostettu ja päätteen ääressä kahdeksan tuntia istuvana sen kyllä tuntee. Nyt viikonloppuna selkä on vihdoin saanut levätä ja ero on huomattava. Pikkuinen on jatkanut jumppaharjoituksiaan ja päivä päivältä liikkeet voimistuvat. Meidän oma kulta siellä harjoittelee... enpä millään jaksaisi odottaa lokakuuhun kun vihdoin hänet tapaamme =)

Heinäkuun alun mietteitä

01.07.2008 On jo Heinäkuu, eli kesä täydessä terässään. Tänään onkin ollut melkoisen lämmin päivä, tosin sadekuurojen mahdollisuus on koko ajan ilmassa. Raskausviikkoja on tänään koossa 23+4. Aamulla herätessä vatsa oli jälleen kerran pompsahtanut reippaasti ulos. Tuntuu, että tuo kasvu tapahtuu aina ikään kuin asteittain. Toisaalta vatsan "pullahdus" saattaa johtua myös pikkuisen asennosta. Vatsan ihoakin on koko päivän kiristänyt, ikään kuin jokin (vauvan peppu?) työntäisi sitä sisältäpäin.

Olo on nyt parina päivänä ollut fyysisesti melkoisen ahdistunut. Jotenkin kasvava vatsa alkaa käydä kunnolle... Kävelykin on selkeästi hidastunut. Selväähän se tietysti on, että viitisen ekstraa kiloa jossain tuntuu. Ja jotkut kantavat niitä mukanaan (liikakilojen muodossa) kaiken aikaa. Ei käy kateeksi. Närästyksestä olen myös kärsinyt, etenkin iltaisin. Pitänee keskittyä syömisiin, eli pieniä aterioita, ja etenkin iltasella rasvaisten ruokien välttely. No, ainakin näin ajatuksen tasolla kuulostaa hyvältä =).

Eilen illalla uni ei meinannut tulla, kun pikkuinen aloitti varsinaisen ilotulituksen juuri nukkumaan menon aikoihin. Pikkuisia potkuja (/nyrkiniskuja) sateli tiuhaan tahtiin. Melkoinen vilpertti näyttäisi olevan tulossa...

Ja viikkoja koossa 23 =)

27.06.2008 Uusi viikko taas pyörähtänyt käyntiin, tänään viikkoja siis tasan 23. Ulkona paistaa vaihteeksi aurinko, mukavaa vaihtelua kaiken saamamme sateen jälkeen. Onpas ollutkin vaihteleva kesä säiden suhteen. Ollenkaan ei ole haitannut, että oma loma on vasta kesän loppuppuolella.

Tänään kävin viemässä äitiysavustuspaperit Kelaan. Olisihan ne voinut lähettää postitsekin, mutta halusin, että asiantuntija lukee hakemuksen läpi. Ja hyvä niin, sillä olin jättänyt täyttämättä yhden kohdan hakemuksesta. Bumerangina siis olisi takaisin tullut... Virkailijan mukaan äitiyspakkauksen pitäisi tulla postissa noin parin viikon kuluttua. Ihanaa!!! Varsinainen päätös äitiys- ja vanhempainrahoista tehdään sitten vasta syksyllä.

Pikkuinen liikkuu edelleen päivittäin. Uskon, että vauvamme tunnistaa jo ääniäkin. Pari iltaa sitten mieheni luki meille ääneen ja välittömästi alkoi vauva voimistelemaan.

Ihana vapaa viikonloppu edessä. Aion nauttia lukemalla ja laiskottelemalla. Olenkin ollut viime aikoina sen verran väsynyt, että joutenolo tekee varmasti hyvää sekä itselleni että vauvalle...

Juhannuksen jälkimainingeissa...

24.6.2008 Tasan neljä kuukautta jäljellä laskettuun aikaan. Tänään viikkoja koossa 22+4. Harvakseltaan kirjoittelen, mitään erikoista kun ei ole tapahtunut. Juhannus on takana ja se vietettiin limonaadia naukkaillessa =) Saunasiiderin kyllä itselleni soin... Ilmat eivät suosineet, mutta muuten oli hyvin rentouttavaa. Mökillä siis juhannusta vietettiin.

Vauveli on alkanut liikkumaan päivittäin. Yhä liikkeet ovat hentoisia, eikä niitä juuri vatsan päältä tunne. Mutta eiköhän nuo liikkeet tuosta vielä vahvistu. Vauvalla on tapana aloittaa voimistelu iltaisin, kun itse rauhoitun sohvalle tai sänkyyn. Sen verran tuo vuorokausirytmi meillä kahdella on erilainen...

Nyt kun 22 raskausviikkoa on tullut täyteen, voi myös Kelapaperit laittaa eteenpäin. Olisi ihana saada äitiyspakkauksen tuotteet hypisteltäväksi. Ilmeisesti kuitenkin nuo Kelan käsittelyajat ovat melkoisen pitkät, joten ainakin loppukesään tuo hypistely lienee siirtyy.

Vielä viitisen viikkoa (tai hieman vajaat) kesäloman alkuun. Saisi kyllä alkaa jo ihan heti, väsymys on sen verran kova. Johtuisikohan hemoglobiinin laskusta..? Seuraava neuvolakäynti siis 21.7. Sitä odotellessa mahaa kasvatellessa...

Neuvolakuulumisia

16.06.2008 Raskausviikolla 21+3 mennään... Tämä aamu alkoi neuvolakäynnillä. Käynnin aikana kätilö kertoi meille Kelan avustuksista (äitiysavustus, vanhempainetuudet) ja niiden hakemisesta. Lisäksi mitattiin verenpaine (121/79) ja hemoglobiini (128, oli vähän laskenut). Käynnin paras anti oli kuitenkin se, kun kuunneltiin pikkuisen sydänäänet. Aluksi kätilö tunnusteli kohtua ja sanoi sen vastaavan hyvin viikkoja. SF-mitta (mitta häpyluusta kohdun yläreunaan) on 19 cm. Sydänäänet kuuluivat selkeästi ja vaihtelivat 155 (vauva liikkui) ja 140 (vauva lepäsi) välillä. Kyllähän sitä taas kyynel silmässä kuunteli.

Mukaan saatiin Kelan lappusien lisäksi raskaustodistus, jolla todistetaan Kelan virkailijoille, että raskaana sitä ollaan. Etuuksia on haettava viimeistään 2 kuukautta ennen vauvan laskettua aikaa. Seuraava neuvolakäynti on edessä 21.7 (viikolla 27), jolloin tavataankin taas lääkäri. Kätilön mukaan raskaudessani kaikki on mallillaan (myös supistukset, joista mainitsin, ovat kuulemma täysin normaaleja). Nautitaan siis vain kesästä ja auringosta... =)

Ensimmäisiä liikkeitä tunnustellessa

13.06.2008 Taas yksi viikko on kulunut ja tänään on koossa tasan 21 raskausviikkoa. Tuntuu, että aika kuluu niin kovin nopeasti. Vointi on ollut melkoisen hyvä. Viime viikon riesana oli selkäkipu, joka näin masun kasvaessa on alkanut ajoittain vaivata. Täytynee kysyä asiasta tulevana maananataina, jolloin edessä on seuraava neuvolakäynti(johan edellisestä käynnistä pari kuukautta on kulunutkin...).

Vauvan liikkeiden havaitsemista odotan kuin kuuta nousevaa. Ihan parina viime päivänä olen ollutkin tuntevinani pientä liikehdintää. Yleensä tuo "kuplinta" alkaa silloin kun itse pysähdyn ja esimerkiksi illalla asettaudun sohvalle. Saisi kyllä vahvistua nuo tuntemukset. Tosin eiköhän noita potkuja tässä raskaudessa saa vielä tuntea ihan riittämiin.

Painoa on tullut raskauden alusta noin 4 kiloa. Vauvamasu on jo selkeä, toki vaatteiden avulla sitä voi joko korostaa tai peittää, yleensä itse suosin edellistä. Olen todella ylpeä vatsastani ja haluan koko maailman tietävän, että odotan lasta. Ihanaa, että jo muutaman päivän päästä pääsemme taas kuulemaan tuota pienen sydämen tykytystä. On muuten maailman kaunein ääni...

Strategisia mittoja

06.06.2008 Raskauden puoliväli saavutettu, tänään siis 20+0 raskausviikkoa plakkarissa!!! Ajattelin tulla lisäämään vielä nuo rakenneultran "tulokset", eli pikkuisen strategiset mitat. Pieni siis vastasi viikkojaan. Eli:

BPD (eli pään leveys) = 47,5 mm
AC (eli vartalon ympärysmitta) = 132,8 mm
FL (eli reisiluun pituus) = 30,8 mm.

Eli näin. Lämmin viikonloppu edessä ja miehen kanssa aiotaan korkata kesän mökkikausi. Ihanaa!!! Aurinkoista alkukesää kaikille =)

Masussa kaikki hyvin =)

05.06.2008 Viikkoja tänään 19+6. Huomenna saavutetaan raskaudessa puolen välin etappi. Jee!!! Eilen kävimme rakenneultrassa ja iloksemme kaikki masussa oli hyvin. Ultraaja oli radiologi ja ultran aikana keskityttiin puhtaasti vauvan rakenteisiin. Esimerkiksi vauvan sukupuoli ei ultrassa paljastunut (mikä ei loppujen lopuksi haittaa meitä pätkääkään, jääpähän syksyyn jotain jännitettävää...). Rakenteista katsottiin aivot, sydän, ranka, raajat, napanuora jne. Kaikki näytti normaalilta. Välistä vauveli hakkasi käsiään yhteen ja kyynelhän siinä vierähti (niin äidiltä kun kai isältäkin...). Kyllä sitä pikku hiljaa pitänee alkaa uskoa, että tämä raskaus tulee jatkumaan loppuun saakka.

Harjoitussupisteluita tulee edelleen päivittäin, mutta koska ultrassa näkyi, että kohdun kaula on täysin kiinni, en tuostakaan jaksa stressata. Olo on suoraan sanottuna vallan mainio =)

Kesä on vihdoin täällä!!!

02.06.2008 Ihanaa, ulkona aurinkoinen ja kesäinen ilma. Tällaisena päivänä ei niin paljon haittaa se, että oma kesäloma alkaa vasta heinäkuun lopulla. Kuten varmasti aiemminkin olen todennut, aurinkoinen sää saa mielenkin aurinkoiseksi...

Tänään raskausviikkoja koossa jo 19+3. Muutaman päivän päästä ollaan siis jo raskauden puolivälissä. Olo on yhä hyvä, tosin supistuksia tulee yhä päivittäin. Eilen kävimme illalla elokuvissa ja ilmeisesti paikallaan istuminen provosoi tuota kohtua supistelemaan ehkä tavallista ahkeramminkin. Kivuliaita nuo supistukset eivät vieläkään ole, joten eivätköhän ne ihan vaarattomia ole. Eilen illalla yritin myös kuulostella vauvan mahdollisia liikkeitä ja yhdessä vaiheessa olin jo tuntevinani hennon potkun. Tosin kyse saattoi olla myös suolen liikkeestä, joten tiedä häntä...

Eilen ostimme miehen kanssa kaksi lastenlaulu-cd:tä. Ajattelin, että nyt, kun pikkuinen alkaa kuulostella kohdun ulkopuolisia ääniä, voitaisiin yhdessä alkaa noita lauluja myös kuunnella. Ylihuomenna edessä on rakenneultra. Jännittää, mutta silti ei millään jaksaisi odottaa. Ihanaa joka tapauksessa pikkuista päästä pitkästä aikaan näkemään...

Harjoitussupistuksien kiusaamana

28.05.2008 Raskausviikkoja tänään 18+5. Vajaan viikon verran on päivittäin ilmennyt kivuttomia, mutta sitäkin ikävämmän tuntuisia harjoitussupistuksia. Supistukset ilmenevät siten, että koko vatsa menee täysin kovaksi ja välillä vatsassa myös muljahtelee ilkeästi. Soitin tänään varmuuden vuoksi neuvolaankin, mutta sieltä sanottiin näiden kuuluvan asiaan. Eli tässä vaiheessa raskautta kohtu kasvaa vauhdilla ja se tuo mukanaan näitä lieveilmiöitä. Niin kauan, kun supistukset eivät ole kivuliaita, ei ole syytä huoleen. Eli uskottava se kai vaan on, että kaikki vatsassa on hyvin. En kyllä millään malttaisi odottaa ensi viikkoon, jolloin edessä on rakenneultra. Toki vähän jännittääkin, mutta ennen kaikkea on ihanaa taas nähdä meidän pikkuinen...

Muuten vointi on ollut varsin hyvä. Ulkona on vaihteeksi lämmintä ja aurinko saa mielenkin virkeäksi. Maha sen kun kasvaa päivästä toiseen. Eilen aamulla puntari näytti 65 kiloa, eli lähes kolme kiloa on alkuraskauteen nähden tullut lisää. Tosin tuolla painolla on tapana vaihdella riippuen päivästä, mutta joka tapauksessa noususuuntainen painokäyrä on. No, sille ei mitään mahda. Painosta en aio tehdä ongelmaa ennen ensi syksyä... =)

Jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin

23.05.2008 Kesä on jo ihan ovella. Tänään tuli raskaudessa täyteen 18 viikkoa. Enää vajaa kaksi viikkoa rakenneultraan. Eipä millään jaksaisi odottaa. Olo on sen verran oireeton, että jotain merkkiä sikiön hyvinvoinnista haluaisi jo saada.
Maha on tosin pyöristynyt jo melko kauniisti. Olen siirtynyt käyttämään äitiysfarkkuja, jotka ovatkin päällä todella miellyttävät. Mammafarkut kuitenkin päästävät vatsan rauhassa pömpöttämään, joten töissä jo muutama ihminen on uskaltautunut kysymään raskaudestani. Toisaalta olen asiasta melko avoimesti ihmisille puhunutkin. Eihän tämä enää mikään salaisuus ole.

Aiemmissa kirjoituksissani epäilin jo tuntevani vauvan liikkeet, mutta jotain ilmapöräyksiä ne taisivat olla. Vatsa on nyt rauhoittunut, eikä tuntemuksia ole ollut. Saisi kyllä jo tulla. Toisaalta (kuten mahdollisesti olen jo kertonutkin), ultrassa kätilö sanoi, että istukkani sijaitsee kohtuni etuseinämässä, mikä todennäköisesti vaikeuttaa liikkeiden tuntemista. Eiköhän niitä liikkeitä vielä tässä raskaudessa ehdi tuntea ihan riittämiin.

Painoa ei edelleenkään ole tullut kuin 1-2 kiloa verrattuna tuohon alkupainoon (paino vaihtelee lähes päivittäin), mutta ei kai tuosta huolissaan pidä olla. Syön kuitenkin (paljon ja) monipuolisesti, joten eiköhän pikkuinen omansa saa...

Ihanaa kun kylmän kauden jälkeen ilma on taas aurinkoinen ja ulkona linnut livertää. Kyllä tämä raskausaika ja elämä yleensäkin on ihanaa!!!!

18. raskausviikko alkoi

16.05.2008 Tänään siis viikkoja 17+0. Eilen kävin ostamassa lisää äitiysvaatteita, farkut sekä yhden paidan. Tosi mukavilta tuntuivat, paita on päällä jo tänään. Melko tyyriitä tosin olivat, joten kovin paljon enempää en noihin taida rahoja uhrata. Onneksi edessä on kesä, jolloin voin pitää päällä erilaisia löysiä hameita jne.

Tällä viikolla sain varattua myös rakenneultran, joka on 4.6. Tuolloin viikkoja on koossa 19+5. Ultran tekee radiologi, eli ei synnytyslääkäri. Kysyivät aikaa varatessa, käykö, ja kyllähän mulle käy. On hieman edullisempi ja ainakin kyseistä radiologia ovat tutut kehuneet. Osaa kuulemma hyvin hommansa =) Vauvan sukupuolta emme todennäköisesti tule kysymään. Itseä ehkä hieman haluttaisi tietää, mutta mies on sitä mieltä, että ei. Ja eipä taida tuo ultraaja kertoa, jos jompi kumpi ei halua. Tietysti on mahdollista, että ultrakuva on niin selkeä, että siitä itse asian voi huomata, mutta todennäköisemmin tietysti ei. No, säilyypä jotain jännitettävää myös syksylle. Ja ihan muita asioitahan sinne ultraan mennään katsomaan. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Vatsa jatkaa iloista pyöristymistään ja sehän minulle sopii. Vielä 10 viikkoa töitä ennen kesäloman alkua ja kesäloman jälkeen neljä viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua. Ihanaa!!!

Äitienpäivätunnelmissa

11.05.2005 Viikkoja kasassa jo 16+2. Ihan uskomatonta, miten aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että 17. raskausviikolla ollaan jo todella pitkällä. Ja niinhän sitä ollaankin, enää muutama viikko ja raskaus on jo puolivälissä. Pari kuukautta ja lapsi on kehitykseltään niin pitkällä, että syntyessään voi jo selvitä (vaikka toivoa pitää, että pikkuinen pysyy sisällä juuri niin kauan kuin on tarvis...). Olen tässä muutamana päivänä ollut tuntevinani pientä heikkoa liikehdintää sisälläni. Tietysti vaikea sanoa, onko se meidän vauva vai kenties ilmaa vatsassa, kokemusta kun ei aiemmista raskauksista ole. Mutta tässä vaiheessa sikiön liikkeet voi jo tuntea, toki useimmilla ensisynnyttäjillä liikkeet alkavat tuntua vasta lähempänä raskausviikkoa 20. Toki jokainen raskaus on erilainen ja jokaisen äidin tuntemukset omanlaatuiset. Joka tapauksessa ainakin lähiviikkoina nuo liikkeet pitäisi alkaa (vahvemminkin) tuntua. Ihanaa!

Masu on jo mukavasti pyöristynyt. Toki täysin ulkopuolinen, joka raskaudesta ei tiedä, ei välttämättä sitä pystyisi huomaamaan. Vieläkin vanhat farkut mahtuvat, mutta luultavasti eivät enää kauaa. Painoa tullut raskauden alusta noin 1,5-2 kiloa. Kaipa se ihan normaalissa rajoissa on..(?) Tänään on siis äitienpäivä. Ensi vuonna olenkin jo itse äiti. Voi kun syksy tulisi pian ja saisi oman pienen kainaloon...

Seesteinen toinen kolmannes

07.05.2008 Raskausviikkoja tänään koossa 15+5. Vähään aikaan en taas ole kirjoitellut, koska mitään erityisen kertomisen arvoista ei ole tapahtunut. Otsikon mukaista seesteistä raskauden toista kolmannesta tässä elellään...

Masu on pikku hiljaa alkanut kasvamaan. Vanhat farkut mahtuvat vielä jalkaan, mutta pian taitaa olla ajankohtaista mammahousujen hankkiminen. Olen reilun parin viikon päästä lähdössä serkkuni häihin ja kauhulla mietin, mitä sinne päälleni laitan. Vaikka juhlakolttu tänään vielä puristamatta päälle menee, voi tilanne hääpäivänä olla tyystin toinen.

Seuraava neuvola-aika on vasta kesäkuun 16., jolloin viikkoja kasassa jo 21 ja rapiat. Tuolloin kuulemma keskustellaan mm. noista kela-avustuksista, saan raskaustodistuksen, joka avustusten hankkimiseen tarvitaan jne. Toki kuunnellaan myös vauvan sydänäänet. Tällä kertaa onneksi mieskin pääsee mukaan. Aikaa varatessani kysyin myös ensimmäisen seulatutkimuksen tuloksia. Yhdistettynä tuohon niskaturvotusultraan down-syndrooman riskiluku oli kuulemma 1:50000, eli ihan älyttömän pieni (seulan hälytysraja on 1:250). Pari päivää sitten kävin kakkosseulassa, jossa seulonnan kohteena on hermopään sulkeutumishäiriö (tai jotain vastaavaa). Ihan turvallisin mielin sitäkin vastausta odottelen.

Yritin rakenneultraankin varata aikaa, mutta kuulemma lääkärit eivät vielä noin pitkälle olleet käytettävyyksiään antaneet (ultra tehdään raskausviikolla 20+). Käskivät soittamaan ja varaamaan aikaa uudelleen parin viikon päästä. Näin siis teen.

Olo on onnellinen ja mieli täynnä kesän odotusta. Odotan myös innolla vauvan mahdollisia ensimmäisiä liikkeitä (siis sellaisia, jotka tunnistan). Vähän aikaa todennäköisesti siihen vielä menee. Sitä odotellessa... =)

Vappufiiliksissä

30.04.2008 Raskausviikkoja koossa jo huikeat 14+5. Toinen raskauskolmannes siis jo menossa. Ulkona aurinko paistaa ja myös olo on melkoisen aurinkoinen. Väsymys painaa vielä hetkittäin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Täytyy oikein puuta koputtaa, miten helpolla olenkaan raskaudessani päässyt. Ei siis viikkoja kestävää piinaavaa pahoinvointia tai muuta mieltä ylentävää. Äitini kanssa eilen keskustelimme ja hänen mukaansa myös hänen kolme raskauttaan olivat aikoinaan helpot. Tiedä sitten onko tuollainen periytyvää...

Ensi viikon alussa minulle on varattu aika seuraaviin seulontaverikokeisiin. Aiemmista ei mitään ole kuulunut, joten uskoisin, että seula ei ole hälyttänyt. Täytyy piakkoin soitella neuvolaan ja varata seuraava aika, joten tuossa yhteydessä voisi asiaa tiedustella. On se kyllä outoa, että tuon rv 12 tehdyn lääkärineuvolan jälkeen seuraava tarkastus ajoittuu vasta noin viikolle 22. Melkoisen yksin tässä saa raskautensa kanssa olla. Tosin mitään ongelmiahan minulla ei ole ollut, joten ei ole valittamista. Myös rakenneultra pitäisi varata ensi viikolla. Rakenneultrahan pitäisi tehdä joskus viikoilla 18-22. Ajattelin, että joskus viikolla 20-21 siellä voisi käydä, jotta kaikki rakenteet varmasti selkeästi ovat nähtävissä. Emme vieläkään ole päättäneet, haluammeko tuota sukupuolta tietää. Tosin riippuu varmasti myös siitä, kuinka selvästi se on nähtävissä. Ehtiihän tuota vielä miettiä...

Tuntuu, että ihan muutaman päivän sisällä vatsa on työntynyt ulos. Työkaverin mukaan vatsa ei vielä näy ulkopuoliselle, mutta itse sen kyllä jo tunnen. Matalavyötäröiset farkut mahtuvat päälle ongelmitta, mutta korkeamman vyötärön omaavat suorat housut vain vaivan kanssa. Ongelma oli päättää, mitä huomiselle vappulounaalle päälleni laittaisin. Päädyin sitten yhteen hameeseen, joka onnekseni on vyötäröltä hieman suurempaa kaliiberia. Eilen kävin ostamassa ensimmäiset mammavaatteenikin: kaksi neulepuseroa, joissa mahanseudulla on riittävästi ylimääräistä tilaa. Oikein nätit olivat.

Tänään on siis vappuaatto. Hieman kuohuviiniä ajattelin itselleni sallia, mutta muuten ilta sujunee alkoholittomien juomien seurassa. Ja tämä totta kai on ihan ok, kyllähän sitä alkomahoolia ehtii tämän elämän aikana maistella vielä lasin jos toisenkin. ILOISTA VAPPUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!!!

Jo 14. raskausviikkoa elellään...

21.04.2008 eli tarkalleen ottaen tänään viikkoja 13+3. Kylläpäs tuo aika tällä hetkellä tuntuu kuluvan nopeasti. Olo on mukavan oireeton (poislukien ajoittaiset alavatsan juilimiset, joita kylläkin on ollut säännöllisesti koko alkuraskauden ajan) ja välillä voisi jopa unohtaa olevansa raskaana...

Kevätaurinko virkistää mieltä, ja se tulee tarpeeseen. Töissä on alkanut kaikella tavalla tökkiä ja melkein jo tekisi mieli rakentaa aamukampa äitiysloman alkuun (laskujen mukaan alkaisi 19.9, eihän tässä olekaan enää kuin vajaa 5 kuukautta... =)). Nyt onkin edessä pitkä kuiva kausi, kun seuraava neuvola on sitten vasta joskus kesäkuun alkupuolella. Täytynee kyllä varata se rakenneultra, niin pääsee tuossa välillä tarkastamaan pikkuisen kunnon. Rahaahan tuohon palaa kela-korvausten jälkeenkin noin sata euroa, mutta olen sen valmis uhraamaan.

Alavatsa yhä vain hieman "turpea", eli äitiysvaatteille ei vieläkään ole käyttöä (eikä tarvitsekaan). H&M:ltä olen kyllä valmiiksi käynyt katsastamassa yhdet äitiysfarkut (39,90 euroa), jotka käynen ostamassa kunhan nykyiset alkavat riittävästi ahdistamaan.

Enää pari viikkoa ja ollaan jo toukokuussa. Puolen vuoden kuluttua meillä saattaa olla jo oma vauva... =)

Syke kuultu

17.04.2008 Raskausviikkoja 12+6. Ensimmäinen lääkärinkäynti takana. Käynnin aluksi testaisin pissan (puhdas) sekä kävin puntarissa (painoa oli tullut lisää 500 g). Sitten terveydenhoitaja otti hemoglobiinin (hyvä) ja verenpaineen (ok) ja juteltiin niitä näitä mm. seuraavista seuloista (sovittiin aika verikokeeseen 5.5). Sitten pääsin lääkärille, joka oli todella ystävällinen nainen. Juteltiin ensi yleisesti voinnistani ym. ajankohtaisesta ja sen jälkeen kuunneltiin pienokaisen sydäntä dopplerilla. Lääkäri kyllä sanoi, että näillä viikoilla syke ei aina kuulu, mutta pienen etsimisen jälkeen saimme sykkeen kuuluviin. Oli muuten maailman kaunein ääni. Syke oli 150 lyöntiä minuutissa, lääkärin mukaan hyvä. Lopuksi lääkäri teki vielä sisätutkimuksen. Kohtu oli kasvanut viikkojen mukaisesti ja kohdunkaula napakka (pituus 3 cm, kuulemma normaali). Oikein hyvä mieli jäi tuosta käynnistä. Harmi vaan, ettei mies päässyt mukaan.

Seuraava neuvola on sitten vasta viikoilla 20-22. Tuonne asti ei aikaa edes pystynyt vielä varaamaan, joten joudun soittelemaan neuvolaan myöhemmin. Kyselin terveydenhoitajalta myös rakenneultrasta. Sitähän meidän kunta ei tarjoa, joten mikäli sinne haluaa, on se tehtävä omalla rahalla. Todennäköisesti sinne haluan, joten ajan varaus on edessä piakkoin. Voi kun on taas hyvä mieli. Ja ulkona paistaa aurinko. Kevät taitaa vihdoin olla täällä =)

NT-ultrakuulumisia

15.04.2008 Raskausviikkoja 12+4 (tosin tänään tehdyn NT-ultran mukaan jo 12+5, kylläpäs tuo pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia). Äitiyspolilla tehty niskaturvotusultra on nyt siis takana. Olipa kiva kokemus, vaikka jännitin vaihteeksi ihan kauheasti. Pikkuista syynättiin ja zoomattiin edestä ja takaa ja välillä sivusta. Kovasti liikkuvainen oli. Vauva pyöri ja hyöri ja leikki napanuoralla. Kätilöllä oli täysi työ saada vauvaa asentoon, josta tuo niskaturvotus voitaisiin mitata. Kun lopulta mittaus saatiin tehtyä, oli tuloksena 0,8 mm, eli kätilön mukaan varsin normaali tulos (yleensä kuulemma 1 mm:n molemmin puolin). Kätilö kertoi selkeästi vauvan rakenteesta, näytti kädet, jalat, nenän, suun, sydämen, munuaiset, selkärangan, aivot jne. Uskomaton pikkupakkaus siellä kohdussa kasvaa. Pituutta oli viikossa tullut pari senttiä. Nyt CRL, eli pää-perä -mitta, oli 6 cm.

Eiköhän nyt ole uskottava, että raskaana tässä ollaan ja että vauvalla on kaikki hyvin. Meidän pikku piipertäjä. Voi että me ollaan ylpeitä ja onnellisia sinusta. Toki niiden seulontaverikokeiden tulokset on vielä tulematta, mutta tuo normaali niskapoimu helpotti oloa jo huomattavasti. Ylihuomenna siis neuvolalääkäri. Eipä jännitä siellä käynti nyt ollenkaan niin paljon, kun on tänään saanut nähdä, että kaikki on kunnossa. Voi kun sitä vaan hymyilyttää koko ajan...

Vauvamahaa kasvatellessa...

14.04.2008 Raskausviikkoja viimeisimmän ultran mukaan 12+3. Viime viikko meni ultran jälkeisessä utopiassa. Kyllä sen pienen ihmisen näkeminen sen verran sykähdytti. Keskiviikkona kävin ensimmäisissä seulontaverikokeissa. Koska alkuraskauden ultra oli niin myöhään, tuli noihin seulontoihin osallistumiseen melkoinen kiire (nuo ekat verikokeet otettava viimeistään viikolla 12). Kymmenen päivää kuulemma kestää tulosten saaminen. Niitä siis odotellaan. Lisäksi varasin huomiseksi tuon niskaturvotusultran. Kello yhdeksän on aika keskussairaalan äitiyspolilla. Vähän jännittää, ei kuitenkaan niin paljon kun tuo viime ultra. Veriseulasta ja ultrasta sitten lasketaan riskikerroin vauvan kromosomihäiriöille. Jos se on suurempi kuin 1:250, tulee hälytys ja tuolloin tarjotaan mahdollisuutta osallistua tarkempiin tutkimuksiin. No, niihin osallistumisen päättäminen on ajankohtaista vasta, mikäli hälytys tulee. En todellakaan osaa tällä hetkellä sanoa, mitä teemme, mikäli tilanne tulee eteen. Mutta onneksi asiaa ei vielä pidäkään päättää. Mutta hyvähän se on olla varautunut kaikkeen...

Tällä viikolla onkin oikein tutkimusten suma, kun huomisen ultran lisäksi torstaina on aika neuvolalääkärille. Mikäli oikein ymmärsin, tuolla lääkärikäynnillä lähinnä tarkastetaan, että kohtu on kasvanut viikkojen mukaisesti. Toivon myös hieman, että tuolloin kuunneltaisiin vauvan sydänääniä. Vaikka ultrassa sydän näkyi sykkivän kiivaasti, olisi äänet myös kiva kuulla. En tosin tiedä, onko neuvolassamme doppler-laitetta (ultraa ei ainakaan ole). Toivotaan parasta. Huomenna mies pääsee ultraan mukaan, mutta torstain lääkärikäynnille joudun menemään yksin...

Olo on suhteellisen hyvä, pikkuhiljaa huomaa, että vaatteet alkavat kiristää. Varsinaisestihan tuollainen neljän sentin pienokainen ei tuota vatsaa pitäisi kauheasti kasvattaa. Kyllä omat vaatteet vielä päälle mahtuvat ja saavat luvan mahtua vielä useamman viikon ajan. Katsotaan sitten hieman myöhemmin, tuleeko ajankohtaiseksi ostaa jotain mammavaatteita. Rinnat ovat yhä kipeät ja tänä aamuna alavatsassa on nippaillut ehkä hieman tavanomaista kovemmin. Eiköhän kaikki kuitenkin hyvin ole. Näin pitää uskoa ennen kuin toisin todistetaan. Onneksi huomenna saa asiaan taas varmuuden...

Ultrassa kaikki hyvin, nyt RV 11+3

07.04.2008 Eli otsikossa se jo näkyy, ultra takana ja pienellä kaikki hyvin. Pituutta päästä peppuun oli 4 cm, sydän sykki, ja kun kätilön pyynnöstä yskähdin, alkoivat pikkuisen jalat heilua edes takaisin. Kyllä siinä äidiltä ja isältä kyynel vierähti... Kätilö sanoi, että kun kerran sikiön sydän lyö ja liikkeetkin nähtiin, niin se suurin keskenmenoriski on nyt takana ja voimme luvalla "alkaa iloita tästä raskaudesta". Niin aiomme tehdäkin. Laskettu aika siirtyi hieman, nyt 24.10.2008. Kyllä elämä on aivan ihanaa!!!!

Ultraa odotellessa

07.04.2008 Raskausviikoja 11+1 tai 10+5. No, tänäänhän tuo selvinnee, siis sikäli mikäli kaikki on kunnossa. Ultra on edessä klo 13.45. Jännittää ihan mielettömästi. Ultra tehdään vatsan päältä, joten nyt on oltava kolmen tunnin ajan virtsaamatta. Näinköhän onnistuu... =) Aamulla aamiaisella en uskaltanut juoda kun yhden pienen kupin kahvia (normaalin noin kolmen sijaan =)). Itseni tuntien kyllä se rakko muutenkin täyttyy ihan riittävästi. Mutta tämä jännitys... Tiedän, että se ei mitään auta. Todennäköisesti kaikki on hyvin. Mutta mitä jos ei olekaan... No, ei auta kuin odottaa. Vielä pari tuntia aikaa. Onneksi mies tulee mukaan. Voi kunpa kaikki olisi kunnossa...

Olo harvinaisen hyvä =)

01.04.2008 Eikä otsikko ole aprillia... Tänään raskausviikkoja kasassa 10+2 (tai 9+6). Viime viikon etova olo on historiaa ja olo on suorastaan harvinaisen hyvä. Ulkona on kevättä ilmassa, mikä myös piristää. Väsymystä on toki vieläkin, minnekäs se olisi hävinnyt. Väsymykseen ei myöskään auttanut sunnuntaina alkanut kesäaika, päinvastoin, maanantain vastaisena yönä pyörin valveilla pitkälle aamuyöhön. Outoa...

Painoa ei ole tullut lisää eivätkä vaatteetkaan pahemmin purista. Silti tuon alavatsan ikään kuin "tiedostaa". Alavatsa siis tuntuu hieman raskaalta. Lisäksi kun peilin edessä vatsaa mallailee, pienen kummun olen sillä havaitsevani. Tai ainakaan vatsaa ei enää ihan niin littaan saa vedettyä kun ennen. Suoraan sanoen en voi odottaa, että varsinainen vauvamaha tulee esille ja pääsee käyttämään vatsaa kauniisti korostavia vaatteita. No, toivottavasti ei kuitenkaan ihan mielettömäksi kasva, kohtuus tässäkin kaikessa.

Ensi viikon alussa siis se kauan kaivattu ultra. Jännitys kasvaa. Hyvää alkanutta kevättä kaikille!!!

Turvottaa ja pierettää... =)

28.03.2008 Näin se näköjään on, että kun yhdestä vaivasta pääsee, niin toisen saa. Eli tänään olen ollut taas töissä ja pahaa oloa en oikeastaan ole tuntenut lainkaan. Otin neuvoista vaarin ja yöpöydälle muutaman väinämöisen palttoonnapin, jotka rouskuttelin ennen ylös nousua. Eikä tullut paha olo. Mutta nyt päivän mittaan on ilmaa kertynyt vatsaan niin paljon, että ylävatsa on ihan pallo. Ja vatsaan myös sattuu todella paljon. Jostain sitä vaan kertyy lisää, vaikka parhaani mukaan yritän sitä ulos päästää. On tämä uskomatonta... Kai tuokin ihan normaalia on, mutta eipäs kuitenkaan mitenkään mukavaa. Ja mies vaan nauraa... Saakutti ###**#

Huono olo jatkuu

27.03.2008 Raskausviikkoja 9+4 tai 9+1... Toista päivää olen kotona sairauslomalla huonon olon vuoksi. Huomenna olisi tarkoitus töihin palata. Onneksi vain yhdeksi päiväksi ja sitten on taas viikonloppu. Toissa päivänä iltavuoron jälkeen juoksin kotiin suoraan oksentamaan ja sama jatkui seuraavana yönä. Aamulla sitten kävin työterveydessä, jossa työterveyshoitaja kirjoitti sairauslomaa. Ihanaa... Olo on melkoisen etova koko ajan. Onneksi tänään en enää ole joutunut oksentamaan. Toisaalta olen syönyt todella valikoivasti. Jugurtti ja hedelmät ovat melkoisen hyviä vaihtoehtoja. Keltaista jaffaakin jääkaapista löytyy =) Äsken paistoin lisäksi pakkasesta löytyneitä lohipasteijoita, jotka yllättäen maistuivat myös.

Yllättävän myöhään tämä pahoinvointi alkoi. Tai toisaalta (kun netistä tietoa aiheesta olen etsinyt) vahvimmillaan pahoinvointi ilmeisesti onkin juuri 9-10 raskausviikon tietämissä. Ei ole herkkua ei. Mies ei taatusti osaa tuntemuksiani kuvitellakaan. Kyllä siinä melkein itku tulee, kun olo on huono, rinnat kipeät ja alavatsaankin sattuu. Ja alavatsan lisäksi myös ylävatsa on ollut kipeä, todennäköisesti johtuen oksentelusta, mutta terveydenhoitajan mukaan oire voi olla myös raskaudesta johtuvaa närästystä. Kuulemma Gefilus -tuotteista voisi olla apua, joten kävinkin eilen työterveydestä kotiin tullessani kaupassa Gefilus -jugurttia ostamassa. Toivottavasti on jotain apua.

Lisäksi väsymys on yhä vieläkin hirmuinen. Olen viime öinä nukkunut kellon ympäri, mutta silti väsyttää. Hyvä kun sängystä saa itsensä ylös. Milloin tämä helpottaa...? Tulisi nyt nopeasti tuo ultrapäivä ja näkisi meidän oman pienokaisen. Motivaatio kestää nämä kaikki kurjat oireet nousisi ihan varmasti. No, enää viikko ja neljä päivää aikaa. Yritetään kestää...

Huonoa oloa pukkaa...

25.03.2008 Raskausviikko 9+2 tai 8+6. Vielä pari viikkoa mennään tällä vaihtoehtoisella meiningillä, kunnes sitten ultrassa tuo laskettu aika tarkentuu. Otsikosta voi jo päätellä, että tuo raskauspahoinvointi on iskenyt minuun hieman jälkijättöisesti. Yleensähän pahoinvointi koettelee raskaana olevia jo aiemmilla viikoilla. Toki jokainen raskaus on yksilöllinen, joten turhaan sitä kai itseään ja oireitaan muihin vertaa.

Varsinaisesti oksentamaan olen joutunut vain kerran (eilen illalla, ei auttanut oloa yhtään), ja töissäkin sitä kiltisti taas istutaan. Kuitenkin koko ajan olo on hieman etova ja hutera. Viime yönä valvoin pitkät pätkät kun olo oli niin kurja. Onneksi tänään on töissä iltavuoro, joten sain aamulla nukkua pitkään.

Rinnatkin ovat pysyneet arkoina. Etenkin nännit ovat tosi kipeät. Ei ole tämä raskautuneen elämä herkkua. Onneksi pääsiäisestä johtuen tämä työviikko on vajaa. Nukkua voisin vaikka kellon ympäri (kauhea väsymys painaa, vaikka pääsiäisenä nukuin joka yö todella pitkään).

Päivä kerrallaan mennään...

20.03.2008 Raskausviikkoja 8+4 tai vaihtoehtoisesti 8+1. Tämä poikkeuksellinen laskutapahan johtuu siitä, että varhaisultrassa alkion koko vastasi viikkoja 6+1, joka oli kolmisen päivää jäljessä omia laskujani. Viikot varmistuvat sitten kunnan tarjoamassa alkuraskauden ultrassa, joka on 7.4. En millään malttaisi sinne asti odottaa, varsinkaan kun siellä itsekustanteisessa varhaisultrassa ei sykettä saatu näkymään. Tuolloin kyllä ultraavalta lääkäriltä tivasin, että pitäisikö minun asiasta olla huolissani. Lääkäri (erittäin pätevä ja kokenut) sanoi kuitenkin erittäin selvästi, että ei pidä olla huolissaan, ja että noin pienen alkion (4,4 mm) sykettä on todella vaikea muutenkaan nähdä. Mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen voi... kieltämättä aina välillä tulee pienoinen huoli. Voi kun tämä vajaa kolme viikkoa nyt menisi mahdollisimman nopeasti...

Mitään syytä epäillä ongelmia ei kuitenkaan ole. Raskausoireet ovat laimeita, mutta välillä melkoisen selviä. Rinnat ovat vasta nyt tulleet aroiksi ja kasvaneet. Etovaa oloa pukkaa silloin tällöin. Tuo huono olo on aika jännittävä, sillä se ei iske koskaan mihinkään tiettyyn aikaan, vai etova olo voi iskeä niin illalla kuin aamullakin. Myös kohdun repäisykivut (kohdun venymisestä ilmeisesti johtuvat, tuntuvat kun esimerkiksi vaihtaa asentoa äkillisesti) ovat säännölliset.

Eli kai sitä raskaana ollaan, täytynee uskoa ennen kuin toisin todistetaan. Ja netistä pitäisi todellakin pysyä poissa, sillä hermoheikoksihan sitä tulee, kun kauhutarinoita sieltä lukee. Positiivisella asenteella päivä kerrallaan eteenpäin...

Ensimmäinen neuvolakäynti takana

17.03.2008. Raskausviikkoja kasassa laskutavasta riippuen joko 8+1 tai 7+5. Tänään aamulla kävimme ensimmäisen kerran neuvolassa. Sattuipa todella mukava kätilö, nuori ja selkeästi samalla aaltopituudella oleva. Noin reipas tunti aikaa siellä kului, lähinnä vaan jutusteltiin kaikkea. Paljon saimme mukaan luettavaa koskien niin ruokavaliota, liikuntaa, päihteitä, kuin yleisesti raskausaikaa. Käynnin aluksi mitattiin paino ja lisäksi käynnin aikana mitattiin verenpaine ja hemoglobiini, sekä otettiin verta hiv- hepatiitti- ja kuppa- vasta-aineiden testausta varten. Saimme myös ajan ensimmäiselle varsinaiselle ultralle. Aika on vasta 7.4, kuinka tässä oikein jaksaa odottaa sinne asti. Myös lääkärikäyntiaika sovittiin, se on 17.4. Kaiken kaikkiaan hyvä mieli käynnistä jäi...

Olo on kaikin puolin ollut melkoisen hyvä. Väsymys on yhä melkoinen. Lisäksi rinnat ovat aavistuksen arat ja kasvaneet selkeästi (ainakin omasta mielestäni). Joka yö olen joutunut heräämään ja käymään vessassa. Satunnaisesti (ilta-aikaan) olen kokenut etovaa oloa, mutta varsinaisesta oksetusolosta ei vielä ole onneksi tarvinnut kärsiä (toivottavasti ei tarvitsekaan)... Eli tällaista täällä tällä kertaa... Täytyy kai sitä uskoa, että raskaana ollaan (vaikka varsinaisen varmuuden síkiön sykkeestä saa vasta tuolloin ultrassa). Tuo varhaisultra hieman yli viikko sitten näytti kohdunsisäisen raskauden, mutta selkeää sykettä sikiöltä ei vielä saatu näkyviin. Sikiön koko oli tuolloin 4,4 mm ja se vastasi viikkoja 6+1. Melkoisen mukavaa =)

Tänään ensimmäinen ultra, jännittää...

06.03.2008 Rv 6+4. Tänään klo 11.30 on varattu varhaisultra yksityiselle. Jännittää ihan kauheasti. Vaikka periaatteessa tiedän, että suuremmalla todennäköisyydellä kaikki on hyvin kuin huonosti, jännittää ihan kauheasti. Näkyykö alkio, näkyykö syke. Mikäli kaikki on kunnossa, pitäisi sykkeen kaiken järjen mukaan jo olla havaittavissa. Tietysti riippuu paljon tuosta ultralaitteesta. Ultraava lääkäri on kuulemani mukaan tosi kokenut, ja muutenkin olen kuullut pelkkää hyvää hänestä. Onneksi mies tulee mukaan. Tosin voi olla miehelle kova paikka, kun tuo varhaisultra kaiketi tehdään alakautta... =) No, olen kyllä miestä asiasta jo etukäteen varoitellut. Voi kun kaikki nyt olisi hyvin. No, ei voi muuta kuin odottaa (ja toivoa parasta).

Oireettomuus jatkuu...

29.02.2008 Karkauspäivä, tänään Rv 5+5. Oireeton olo jatkuu, vain satunnaiset alavatsan nippailut yskimisen tai aivastamisen yhteydessä muistuttavat "siunatusta tilastani" Kieltämättä hieman huolestuttaa tämä oireettomuus, on tämä ihmisluonto ihmeellinen. Viikko pitäisi ultraa vielä odottaa. Tänään olen lukenut netistä kirjoituksia keskenmenosta. En tiedä, miksi asialla itseäni kiusaan. Toki realisti pitää olla, mutta tuollainen huoli ei asiaa varmasti ainakaan auta.

Ostettiin eilen kaupasta alkoholitonta olutta. Ei niin, että jotenkin mun olisi pakko päästä jotain juomaan, mutta satun tykkäämään oluen mausta (etenkin tiettyjen ruokien kanssa), joten kiva päästä kokeilemaan, miltä maistuu. Alkoholista vielä sen verran, että hyvän ruoan kanssa aion jatkossakin lasin viiniä ottaa. Vaatii kuitenkin sitten erityisen hyvän viinin. Tähän mennessä raskaudessani en tippaakaan vielä ole ottanut. Ja tavoitteena tietysti onkin mahdollisimman täydellinen nollalinja.

Tosi väsynyt olen kyllä ollut viime päivinä (tämän ehkä voisi raskausoireeksi lukea). Illalla nukuttaa jo yhdeksän jälkeen ja aamulla en millään meinaisi ylös sängystä päästä. Onneksi on nyt tulossa viikonloppu, jolloin herätyskello ei aamulla soi. Vielä viikko töitä ja sitten edessä on viikon talviloma. Olen lähdössä Lappiin. Ultrassa onkin sitten hyvä katsoa, kuinka nopeasti sitä rinnettä alas uskaltaa tulla... No, toivottavasti ultra kertoo, että mahdollisimman rauhallisesti kannattaa laskea.

Lähes oireeton olo

25.02.2008 Rv 5+1. Uskomatonta, että jo viikko on kulunut siitä, kun tuon positiivisen raskaustestin tein. Päivä päivältä olo alkaa varmistua, enkä enää niin paniikissa odota vuotoa alkavaksi. Toisaalta aika menee nopeasti, toisaalta tuntuu, että ensi viikon varhaisultraan on vielä ikuisuus aikaa. Tekisi niin mieli jo kertoa läheisille ihmisille tästä raskaudesta, mutta miehen kanssa olemme kuitenkin päättäneet, että kenellekään ei kerrota ennen ultraa.

Olo on muuttunut yllättävänkin oireettomaksi (ainoastaan satunnaisia alavatsanippailuja esiintyy). Jännä, miten sekä liika oireellisuus että oireettomuus huolestuttaa. Onkohan kaikki hyvin..? Toisaalta, kuten aiemminkin olen pohdiskellut, ei ole mitään syytä, miksi kaikki ei olisi hyvin. Päivä kerrallaan on vaan edettävä.

Jostain syystä väsymyksestä huolimatta olen nukkunut öisin tosi katkonaisesti. Tänä aamuna sai tosissaan väkisin itsensä sängystä ylös kangeta. Ei kiva ollenkaan.. =( Vessassa on lisäksi käytävä (jos mahdollista) vielä tavanomaista useamminkin. No, ulkona paistaa (vaikka kello on vasta puoli yhdeksän aamulla) aurinko ja jo töihin mennessä on valoisaa. Ihmeesti tuo mieltä virkistää...

Yhä epäuskoinen olo

22.02.2008 Rv 4+5 (kai). Olo on vuoroin erittäin raskaana oleva, osittain ei vieläkään tätä voi uskoa. Alavatsa ja -selkäkivut vaivaavat yhä ajoittain, ehkä kuitenkin hieman vähemmän kuin ihan alkuun. Valkovuotoa tulee ajoittain, ja yhä mielessä kalvaa pelko siitä, että vuoto vielä muuttuu veriseksi. Toisaalta ei varsinaisesti ole mitään syytä, miksi näin kävisi. Täytyy vain yrittää rentoutua ja nauttia tästä raskaudesta. Onneksi ei mitään pahanolontunnetta ole vielä havaittavissa. Jostain tosin luin, että usein yökkimiset ym. mukava alkaa vasta joskus rv 6 paikkeilla. Peukut pystyyn, ettei niin käy...

Vielä kaksi viikkoa varhaisultraan, ei malttaisi odottaa. Vasta sen jälkeen (olettaen tietysti, että kaikki kohdussa on hyvin) voin hieman rauhoittua. Odottavan aika siis on pitkä. Yksi jännä oire muuten on se, että lähes koko viikon olen aamuyöstä heräillyt useampaankin otteeseen. Toisaalta olen lähes koko ajan tosi väsynyt, aamulla ei meinaisi sängystä ylös päästä.

Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömisiini ja juomisiini. Kahvin juontia olen yrittänyt hieman vähentää, samoin olen jättänyt ruokavaliostani esimerkiksi tuorejuuston. Raskausvitamiineja ja kalsiumia syön aamuisin. Periaatteessahan normiterveellisen ruokavalion tulisi riittää, mutta ainakin näin alussa sitä haluaa tuplavarmistaa noiden tärkeiden vitamiinien saannin.

Kävin tänään ostamassa kirjakaupasta paksun opuksen nimeltä Suuri Äitiyskirja. Tuhti lukupaketti täynnä tärkeää tietoa näyttäisi olevan. En ole vielä soittanut neuvolaan, ehkä kuitenkin jo ensi viikolla. Ilmeisesti kuitenkaan sitä ensimmäistä aikaa en muutamaan viikkoon vielä saa. Näillä tunnelmilla tässä mennään...

Eipähän tätä vieläkään todeksi usko

19.02.2008 Raskausviikkoja kasassa 4+2. Olo on yhä epätodellinen. Eilen aamulla tein (ihan varmistukseksi) uuden raskaustestin ja plussaahan sekin näytti. Yksi testi on vielä varastossa, ehkä pitää sekin vielä tehdä ennen kuin uskon.. =) Olo on melkoisen hyvä, selkäsärkyä on jossain määrin yhä. Myös alavatsaa nippailee, mutta ei enää menkkamaisesti vaan hieman ylempää vatsalta. Vielä eilen panikoin joka vessareissun yhteydessä kun pelkäsin, että vuoto kuitenkin alkaisi. Jatkuvasti on sellainen melko märkä olo alapäässä, kuitenkaan valkovuotoa ei erityisen paljon erity (melko vaikeasti selitetty, mutta tältä tuntuu).

Eilen varasin itselleni yksityiseltä varhaisultra-ajan kahden viikon päähän. Tuolloin viikkoja olisi kasassa 6+4 ja mahdollisesti jo sydänäänet olisi mahdollista kuulla. Ehkä fiksuinta olisi hieman pidempään vielä odottaa, mutta olen lähdössä reissuun ultraa seuraavalla viikolla ja haluaisin saada varmistuksen tähän raskauteen ennen sitä. Ehkä tuon ultran jälkeen raskaus tuntuu todemmalta...

Eilen illalla tunsin hieman kuvottavaa oloa. Meni nopeasti ohi, mutta mielessä kävi, että toivottavasti en joudu hirveän pahaa kuvotusta kokemaan. Netistä löysin tietoa, että vaikka oireet toki vaihtelevat yksilöltä toiselle, suurimmat pahaolokohtaukset raskaana olevat henkilöt ovat kokeneet noin raskausviikolta 6 tai 7 eteenpäin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Tietysti takaraivossa on jatkuvasti pieni huoli, että onkohan kaikki tuolla kohdussa hyvin. Voikun tämä kaksi viikkoa nyt kuluisi mahdollisimman nopeasti ja sitten ultrassa sydän sykkisi. Olisi taas hieman helpompaa. Toisaalta, eiköhän tässä yhdeksän kuukauden aikana ehdi vielä kaikkea mahdollista tulla eteen. Tällaista tämä elämä on...

PLUSSA TULI!!!!!!

17.02.2008 Kiertopäivästä 36 tulikin raskausviikko 4+0. Tänä aamuna heräsin noin klo 9 ja tein Clearbluen herkän raskaustestin aamuvirtsasta. Vain muutama hetki meni ja plussa ilmestyi testiruutuun. Siinä ei ollut mitään varaa epäilyksille. Sen verran selkeä tuo plussa oli. En voi uskoa tätä. Kahdeksan kuukautta siihen meni ja välillä jo heräsi epäily, että onnistuukohan se ikinä. Tämä antakoon voimaa muille samassa tilanteessa oleville. Ei kannata luovuttaa.

Toki tämä raskaus on niin kovin alussa ja mitä tahansa voi tapahtua. Ei tämä huoli siis tähän lopu. Ensi viikolla ajattelin varata ajan varhaisultraan. Ilmeisesti viikosta 6 eteenpäin on mahdollinen syke mahdollista kuulla ultrassa. Vasta sen jälkeen todennäköisesti tämän onnen kunnolla tajuaa. Ei se silti iloa tänään vähennä. Kyllä nyt on hymy herkässä =)

En kuitenkaan lopeta tämän blogin kirjoittamista. Ajattelin jatkossakin kertoa kuulumisistani ja tuntemuksistani. Toivottavasti, voi toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lokakuussa 2008 meillä on sitten oma pieni nyytti kainalossa...

Piinailu jatkuu...

12.02.2008 Kiertopäivä 31, ovulaatiosta 9 tai 10 päivää (lämmöt siis ensimmäistä kertaa ylhäällä sunnuntaina 9 päivää sitten). Menkkoja pelätään alkavaksi hetkellä millä hyvällä, toisaalta toivotaan, että jos ei kuitenkaan. Ainakaan lämmöt eivät vielä ole laskeneet (äsken 36,9). Vatsaa on pistellyt enemmän ja vähemmän aina ovulaatiosta saakka. Hieman outona oireena pidän alaselkäkipua, joka myös on kiusannut lähes saman ajan. Aluksi ajattelin, että kipu on seurausta siitä, että olen viime aikoina liikkunut hieman tavanomaista vähemmän (yleensä liikun tosi säännöllisesti), mutta nyt olen alkanut ajatella, että voisiko se ollakin merkki jostain muusta... Taas olen netistä googlettanut hakusanoilla alaselkäkipu ja alkuraskaus, ja melkoisen paljon luettavaa olen löytänytkin. Eli alaselkäkipu VOI OLLA raskausoire. No, täytyypäs taas toppuutella itseään, innostuttu sitä ollaan aiemmissakin kierroissa. Rinnat eivät ole kipeät, eikä huonoa oloa tms. ole havaittavissa. Odotellaan nyt vaan rauhassa viikonloppuun (jolloin kaksi viikkoa ovulaatiosta), ja vasta sen jälkeen testaillaan (mikäli eivät siis menkat sitä ennen ala). Mutta täytyy tunnustaa, että hieman vatsanpohjaa kutkuttaa...

Psykedeelinen olo...

08.02.2008 Kiertopäivä 27. Kuten huomaatte, osaan käyttää varsin kuvaavia ilmauksia (ks. otsikko)... =)Mutta varsin kuvaava (ehkä) tuo sana on. Varsinkin nyt loppuviikolla olo ollut ihmeen hermostunut ja levoton, jalat nytkää, en oikein osaa keskittyä ja ihme ahdistuskohtauksia ilmenee. Ehkä tämä kaikki jännitys ei tee hyvää mun psyykeelleni...(?) Toisaalta olen yrittänyt etsiä netistä tietoa siitä, voisiko tuollainen ahdistus johtua alkavasta raskaudesta. Varsinaista varmistusta en ole löytänyt, mutta usealla sivulla puhutaan siitä, kuinka raskaus saattaa aiheuttaa mielialan muutoksia. Kuitenkin vaikka hedelmöittyminen olisikin tapahtunut, varsinainen alkion kiinnittyminen tapahtuisi vasta aikaisintaan huomenna (noin 6 päivää hedelmöityksestä), joten oikeastaan mitään hirmuisia oireita ei vielä edes voi olla.

Ehkä olen taas kerran antanut mielikuvitukselleni vallan ja toivon enemmän kuin käytän järkeäni. Vatsaa on nippaillut / särkenyt / jomottanut kyllä ihan joka päivä aina ovulaatiosta lähtien. Myös päätä särkee. Miksi ei voi olla jo ensi viikko. Tahtoo testata. Tahtoo olla raskaana. Please...

Tunteiden vuoristorataa

05.02.2008 Kiertopäivän 24 ilta. Ihan uskomatonta, että viime kierrossa tässä vaiheessa alkoi jo tuhruilu. Lämmöt pysyneet kohollaan, tosin tuohonkin vaikuttaa paljolti se, missä ja mistä sen lämmön mittaa. Kotona käytössämme on ollut perinteinen elohopeaa sisältävä mittari, mutta tänään kävin ja "investoin" oikein tuollaiseen digitaaliseen mittariin. Jostain olen lukenut, että lämpöä kannattaa seurata suusta mitattuna. Itsekin olen huomannut, että kainalosta mitattuna vaihtelua tapahtuu enemmän (johtuen ties mistä...=)).

Kauheaa tunnustaa, mutta lähipiirissä ilmenneet raskaudet ovat aiheuttaneet suurta kateutta. Niin paljon kun läheisilleni tuon onnen suonkin, niin väkisin mielessä käy, että miksen minä. Eilen mieli oli jopa niin maassa, että itkeskelin pitkin iltaa. Toisaalta teki hyvää. Voi mies parkaa, kun minua yritti lohduttaa. Sanoi vain, että kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee... Niin, mutta miksi ei voi tulla jo NYT???

Alavartalo on ollut nyt parin päivän ajan jännittävästi raskaan tuntuinen ja alaselkää on pakottanut. Lienee ollut melkoisen vahva ovulaatio, kun näinkin paljon kiusaa. Netistä olen yrittänyt etsiä tietoa kivuliaasta ovulaatiosta ja totta kai jälleen kerran erinäiset pelkotilat iskivät mieleen... Toisaalta paljon löysin myös tietoa siitä, että ovulaatio voi olla kivulias ilman mitään varsinaista syytä. Meitä kun on niin moneksi.

Piinaviikot on varsin osuva sana kuvaamaan tätä ajanjaksoa. Vielä parisen viikkoa olisi odotettava. Toivotaan vaan, että tuo luteaalivaihe tässä kierrossa on riittävän pitkä. Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa...

Ovulaation jälkimainingeissa

04.02.2008 Kiertopäivä 23. Eivät nousseet lämmöt perjantaina, ei myöskään lauantaina, mutta eilen sunnuntaina nousin sängystä flunssaisen oloisena, ja lämpö oli 36,8 (normilämpö noin 36,3 - 36,4). Selkeät oireet kertoivat, että ovulaatio oli tapahtunut... Vatsaa pisteli läpi viikonlopun, eilen illalla hetkellisesti melkein kouristeli. Ovista on hyödynnetty makuuhuoneen puolella viikonlopun molempina päivinä. Kaiken järjen mukaan ajoituksen siis pitäisi olla kunnossa. Nyt alkoi taasen nuo tunnetut piinaviikot. Toivotaan, että luteaalivaihe tällä kertaa on tarpeeksi pitkä mahdollistaen (toivottavasti) hedelmöittyneen alkion kiinnittymisen. No, näinhän sitä on haaveiltu aiemminkin. En siis saa antaa toiveiden nousta liian korkalle. Hyvältä kuitenkin näyttää =)

Myöhästynyt ovulaatio

01.02.2008 Kiertopäivä 20. Pitkään aikaan en olekaan kirjoitellut, on elämä ollut sen verran kiireistä. Viime kierron pituudeksi jäi yllätyksekseni ainoastaan 25 päivää. Tämänhetkinen kierto on siis ehtinyt jo pitkälle, mutta vahvasti epäilen, että tällä kertaa ovulaatio myöhästyi melkoisen paljon, mihin epäilemättä on ollut vaikuttamassa viime viikolla tehty ulkomaanreissu. Tällä kertaa minulla ei ovulaatiotestejä ole käytössä, mutta viime kierroissa ovulaatio on säännöllisesti nostanut ruumiinlämpöä noin puoli astetta, eikä ainakaan vielä eilen illalla tätä ollut tapahtunut.

Vatsaa on nippaillut melkoisesti koko tämän viikon ja kolmen päivän ajan minulla on tullut venyvää limaa (kuten aina ennen ovulaatiota). Nyt tänään olo on hieman kuumeinen, joten täytynee illalla tuo lämpö taas mitata. Olisiko ovulaatio siis tapahtunut ihan äskettäin (olipas nyt kovin vaikeasti selitetty).

Tämä on siis jo seitsemäs yrityskierto ja täytyy sanoa, että fiilikset vaihtelevat iloisesta masentuneeseen. Vaikka viime syksynä saatoin toisin kirjoittaa, olen nyt ajatellut, että vasta vuoden yrittämisen jälkeen on aika hakeutua tutkimuksiin. Eli muutama kuukausi tässä vielä on armonaikaa, toivon on vain elettävä...

Jo seitsemäs yrityskierto alkanut

14.01.2008 Näin se valitettavasti on. Tänään kiertopäivä 2. Toissailtana alkoivat vatsanväänteet ja wc-käynnin yhteydessä tuli hieman tuhrua paperiin. Eilen sitten tuhru oli jo verensekaista ja tänään verinen vuoto jatkuu. On se vaan uskottava, että kierto jäi vaivaiseen 25 päivään. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kierron luteaalivaihe (aika ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen) jäi noin 12 päivään, mikä on keskimääräistä lyhyempi ja saattaa kertoa ongelmista keltarauhashormonin tuotannossa. Täytyy tunnustaa, että eilen tuli itku. Keskusteltiin miehen kanssa asiasta, mikä hieman helpotti. On mulla sitten ihana mies. Mutta suoraan sanoen, enpä olisi viime kesänä uskonut, miten vaikeaa tämä raskautuminen on.

Periaatteessa tuo lyhyt kierto on ihan ok. Eipä ainakaan tarvitse jännäillä liian pitkään. Ja nopeasti pääsee taas uuteen yritykseen. Tällä hetkellä yritystä on meillä ollut siis noin seitsemän kuukautta. Se on pitkä aika, mutta siihen vuoden rajapyykkiin on kuitenkin vielä aikaa. Olen tässä ajatellut, että pari kiertoa vielä katselen, mutta sitten on aika hakeutua lääkärin puheille. Ehkä alkuun yksityiselle, julkisella kun nuo odotusajat ovat niin pitkät. Ainakin hormoonitoiminta voitaisiin siinä yhteydessä tarkistaa.

Seuraava ovulaatioaika (onneksi sentään viime kierroissa olen varmuudella ovuloinut) sijoittuu laskelmieni mukaan ajalle, jona ollan miehen kanssa ihanalla pikalomalla Etelä-Euroopassa. Tuo aika tullaan varmasti hyödyntämään =) Ei tässä taas voi kun jatkaa eteenpäin.

Hyvältä näyttää...

07.01.2008 Kiertopäivä 20. Pientä nippailua on tuntunut lähes joka päivä. Mikäli hedelmöittyminen tapahtui viime viikkolla (ovisplussan jälkeen), elellään nyt juuri kiinnittymisen aikoja. Voi kun se olisi nyt tässä... Pienestä flunssasta olen kärsinyt, mutta pahin on jo ohi, joten esteitä kiinnittymiselle ei pitäisi olla (jos ei sitten esimerkiksi ohut limakalvo tms.). Mutta kuten niin monessa aiemmassakin kierrossa, nyt ei voi muuta kuin odottaa ja jännittää. Kirjoittelen taas, kun kirjoitettavaa on...

Ovis ohi

03.01.2007 Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä elellään kiertopäivää 16. Näköjään kierto kierrolta tuo ovulaatio aikaistuu. Viikonloppuna (siis nelisen päivää sitten) jo aiemmin alkaneet alavatsanippailut kovenivat ja maanantaina, eli uuden vuoden aattopäivänä, ilmestyi taasen ovisplussa testiin. Aiemmista kierroista viisastuneena (ja ehkä pakon sanelemanakin) peittoja pöllyteltiin vasta päivää myöhemmin. Ovulaationhan sanotaan tapahtuvan noin 24-36 tuntia ovisplussan jälkeen.

Varsinaista ovulaatiota en noiden tasaisten nipistelyiden takia ole koskaan tunnistanut, joten jälleen kerran tosiasiallista ajankohtaa voi vain arvailla. Joka tapauksessa eilen illalla mittasin lämmön, ja viime kierron tapaan lämpöä oli noin puoli astetta normaalia enemmän. Eli eiköhän se ovis ohi ole... Flunssaa pukkaa, nenä vuotaa ja aivastuttaa. Ihanaa tämä talvielämä. Mutta piinaviikot ovat taas edessä. Jännää... =)